torstai 7. huhtikuuta 2011

Äitienpäivä

Olipas jännä lukea Pirjo Rissasen uunituoretta kirjaa Äitienpäivä, kun en muista edellisestä osasta oikein mitään. Äitienpäivä on siis jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle Muistot-romaanille, joka oli minulle aikamoinen pettymys. Pettymyksestä huolimatta luin kuitenkin Äitienpäivän ja onneksi luin, koska kirja oli taas sitä tuttua ja ihanan elävää Rissasta.

Tässäkin kirjassa pohditaan niitä Rissasen pääteemoja, naiseutta ja naisen rooleja. Muista kirjoista poiketen keskiössä on enemmän anopin ja miniän kuin äidin ja tyttären suhde. Ulpulla, eläkkeellä olevalla äidinkielen opettajalla, on pieni lähipiiri; siihen kuuluu vain poika Markus, ex-vävy uuden perheensä kanssa ja Markuksen vaimo Susanna, jonka kanssa Ulpulla on todella läheiset välit. Jos nyt oikein muistan, eka osa kertoi enemmän Ulpusta, joten tässä osassa syvennetään Susannan henkilöä. Susanna on nuori nainen, joka pyörittää ei-niin-menestyvää hääsuunnittelupalvelua ja kantaa huolta alkoholistiäidistä, joka tosin on jäänyt Susannalle vähän etäiseksi. Samaan aikaan Susanna yrittää keskittyä aviomieheensä Markukseen, jonka käytös tosin on muuttunut omituisen vältteleväksi ja tiuskivaksi. Voiko kyse olla siitä, että Markus ei enää sitoudukaan heidän yhteiseen päätökseensä olla hankkimatta lapsia?

Kirjassa keskitytään aika paljon äitiyteen ja naisen päätökseen olla hankkimatta lapsia: voiko nainen päättää jo nuorena ettei halua hankkia lapsia ja pysyä päätöksessään? Saako nainen tunnustaa katuvansa sitä, että synnytti lapsen vai onko katuminen edes mahdollista? Näitä kysymyksiä pyöritellään paljon. Hyvää kirjassa oli se, että pysyttiin loppuun asti sen takana, että päähenkilö ei halunnut lasta. Yleensä näissä kirjoissa käy niin, että jossain vaiheessa päähenkilö alkaakin kaivata lasta. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta olisihan jännitettä tai onnellisen lopun voinut luoda muutenkin kuin hankkimalla sen vauvan. Kirjan ansio oli taas jälleen kerran aitous, jolla Rissanen kuvasi naisen elämää sekä lämpö, joka kerronasta ja henkilökuvauksesta välittyi. Kirjasta jäi hyvä mieli koko päiväksi. Ainoa miinus oli se, että kirja päättyi vähän turhan äkisti: näin mainiota kirjaa olisi mielellään lukenut kauemminkin kuin pari iltaa.

4-/5

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh, minä taas tykkäsin Muistot -kirjasta, mutta olin pettynyt tähän uuteen Äitienpäivä-kirjaan ;)

Katja a.k.a. Margaret_ a.k.a. Liinuskainen (bookcrossing)

Susa P. kirjoitti...

Hei Margaret!

Kiitos kommentistasi! Kiva lukea poikkeavia mielipiteitä Rissasen kirjoista. Mä aloitin uudestaan tuota Muistot-romaania Äitienpäivän innoittamana: ajattelin, jos se tokalla kerralla olisi parempi