torstai 27. lokakuuta 2011

Kaukana omalta maalta

Sisko Latvuksen lasten- ja nuortenkirja Kaukana omalta maalta on koskettava romaani inkerinsuomalaisten vaiheista toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. 

Paavo on inkerinsuomalaisen perheen reipas esikoinen, joka 13-vuotiaana joutuu ottamaan perheestään suuren vastuun, kun isä on rintamalla. Kirjan alussa eletään vuotta 1942 ja Paavon perhe elää piiritetyssä Leningradissa. Elämä on kurjaa, sillä ruokaa tai polttopuita ei juurikaa ole. Hellaa lämmitetään vielä kirjahyllystä löytyvillä kirjoilla ja ruuaksi äiti taikoo tapettikiisseliä, jota valmistetaan repimällä kamarin seinästä kaikki tapetit, kaatamalla tapettisuikaleiden päälle kuumaa vettä, kaapimalla liisterit kattilaan ja keittämällä niin kauan, että liima haihtuu. Eräänä päivänä leipäjonossa äiti kuulee, että kaikki suomalaiset siirretään pois kaupungista. Niin alkaa matka kohti Siperiaa ja uutta elämää. Aivan niin auvoista matkasta ja uudesta elämästä ei tule kuin ensin luvattiin, sillä ruokaa on todella vähän ja töitä taas paljon, mutta hyvänä puolena on se, että isä tulee myös Siperiaan ja perhe saa olla taas yhdessä. Rankkoja aikoja on luvassa ja Paavo joutuu kasvamaan nopeasti aikuiseksi. Rankkojen asioiden vastapainoksi tapahtuu Paavon elämässä jotain hyvääkin, kun hän tutustuu vaaleatukkaiseen virolaistyttöön, Mareen.

Latvus on onnistunut kirjoittamaan vaikuttavan kirjan, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Erityisesti tykkäsin kirjan aihevalinnasta, sillä inkeriläisten kohtaloista ei ole hirveästi kirjoitettu (ainakaan minun silmiini ei ole osunut) eikä ainakaan nuortenkirjoja. Täytyy vielä ihailla sitä, miten paljon Latvus on tehnyt taustatyötä tätä kirjaa varten. Kirjan loppuluvussa Latvus kertoo saaneensa idean kirjaansa lukiessaan erään pakkosiirretyn inkerinsuomalaisen Matin tarinan. Kirjan Paavo on kuitenkin kuvitteellinen henkilö, vaikka kirjan tapahtumat ovat toki olleet totta monille. Kirjasta löytyy tietoa sekä Paavon maailmasta että Stalinin Neuvostoliitosta kuten myös pieni Siperia-sanasto, jossa selitetään kirjan kannalta keskeisiä käsitteitä. Näin historiallisista asioista tietämätönkin voi hyvillä mielin tarttua kirjaan. 

Tykkäsin vielä erityisesti siitä, että Paavolla oli niin positiivinen asenne läpi kirjan, vaikka elämä kuinka potkisi päähän. Tämä ei ehkä ole kaikkein totuudenmukaisin suhtautumistapa, mutta eipä lasten- ja nuortenkirjassa kaikkea kurjuutta tarvitse vuodattaakaan. Paavon tarina tulee kyllä sijoittumaan tämän vuoden kirjojen Top kymppiin.

4+/5
WSOY 2011.
216 sivua.

2 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, pistän korvan taakse. Kiitos arviosta!

Erja kirjoitti...

Tosi mielenkiintoinen aihe.

Isäni kertoi joskus järkyttäviä tarinoita siitä, kuinka he yrittivät piilotella inkeriläisiä ystäviä kun heitä haluttiin palauttaa sodan jälkeen Viroon. Olen aina vähän ihmetellyt, etten ole kuullut näistä kohtaloista mistään muualta.