Eropaperit

Laura Honkasalo on yksi suosikkikirjailijoistani, joka valitettavasti julkaisee kirjoja ihan liian harvoin. Uusimman kirjan, Eropaperit, laitoin kirjastosta varaukseen jo kesällä, kun huomasin, että Honkasalolta on vihdoin tulossa uusi kirja.

Eropaperit kertoo nimensä mukaisesti avioerosta ja käsittelee sitä etenkin lapsen näkökulmasta. Kuusikymmentä luvun puolivälissä maalta Helsinkiin muuttanut Sinikka tutustuu tulevaan toimittajaan, Jokkeen. Jokke kuuluu vauraaseen teollisuussukuun, ja hänen elämänsä on aivan erilaista kuin mihin Sinikka on tottunut. Kesät ovat helteisiä ja niitä vietetään saaristohuvilalla, jota hallitsee Joken tyylikäs Leea-äiti. Tuona helteisenä kesänä kaikki näyttää kovin auvoiselta: häät, lapset, yhteinen elämä ja albumi täynnä hassuja kuvia.

Kymmenen vuotta myöhemmin alkaa repivä avioerodraama; Jokke on tutustunut uuteen naiseen ja alkaa jatkuva riita lapsista. Jokke ja hänen uusi naisensa Raisa haluavat Saran itselleen. Sara ei tiedä, mitä tahtoo: toisaalta hän ei halua jättää äitiä ja rakasta pikkuveljeään, mutta valitsemalla äidin puolen Sara menettää isän rakkauden lopullisesti. Kuusivuotiaan Saran on opittava, että isän luona pätevät uudet säännöt: Raisaa on kutsutava äidiksi ja äitiä Paskikseksi. Mummista ei saa puhua mitään. Isän ja Raisan luona on pukeuduttava eri vaatteisiin kuin kotona ja kaikki äidin ostamat kirjat ja lelut hävitetään.

Vuonna 2009 Leea makaa masentuneiden vanhusten osastolla ja ainoa vieras on ex-miniä Sinikka. Miksi kaikki meni rikki ja miksi omat lapset hylkäsivät sairaan äidin?

Kirja oli todella ja järkyttävä ja todentuntuinen, melkeinpä
dokumentti. Varsinkin lapsen kokemuksista luettaessa tuntui tosi pahalta. Miten kukaan isä voi vaatia lasta valitsemaan isän tai äidin väliltä. Tosin monta kertaa mietin, että suurin syy taitaakin olla Raisan, joka kenties mustasukkaisuuttaan kostaa miehensä ex-vaimolle eikä Jokke-tossukalla ole mitään mahdollisuutta panna hanttiin. Raisan käytös Saraa kohtaan oli monta kertaa pöyristytyttävää. Hän halusi olla Saran kaveri, mutta jos Sara vaikka kiukutteli (ei suostunut syömään ruokaa), Raisa suuttui ja kävi itkemään. Kun isä sitten huusi Saralle, että “miten sä voit olla tollanen kusipää äitiä kohtaan” (??!!!), Sara pyysi anteeksi, mutta Raisa vain torjui Saran ja keskittyi lellimään Saran pikkuveljeä. Voiko miestä, joka antaa uuden vaimonsa kohdella pientä lastaan näin, kutsua isäksi?
Luin jostain naistenlehdestä, että Honkasalo on itsekin avioerolapsi ja joutunut lapsuudessaan kokemaan jotain samansuuntaista kuin kirjan Sara eli jollain lailla kirja on varmasti todenperäinen. Ja onhan Honkasalon muissakin kirjoissa ollut näitä pahoja äitipuolia ja avioerolapsia.

Hyvä ja ajatuksia herättävä kirja, mutta ainakin mulle jätti epämääräisen surullisen olon.