Vihdoinkin sain luettua ihan oikean elämäkerran eli Kerttu Saarenheimon runoilija Katri Valasta tekemän. En kamalasti perusta runoudesta, mutta opintojen myötä olen saanut tutustua Valan runoihin, joista monista pidän. Myös Valan (1901-1944) elämä on kiinnostava; miten nuoresta, elämää ja eksotiikkaa palvovasta runoilijasta tuli sairauden ja taloudellisten vaikeuksien jälkeen väsynyt ja toivoton, mutta kiivaasti yhteiskunnan epäkohtaisuuksiin huomiota kiinnitävä runoilija.
Vala oli omana aikanaan runon uudistaja ja Tulenkantajien ikäpolven kiistellyin lyyrikko. Nuoruudessaan Vala oli eksotiikan ja elämänhurman ja rakkauden armoitettu laulaja, mutta kohtalo oli varannut hänen kohdalleen myös raskaita iskuja: puutetta, sairautta, ymmärtämättömyyttä sekä pettymyksiä rakkaudessa.
Runoissaan Katri Vala eli tuskaisesti paitsi oman sairautensa, myös sodan pelon silloin, kun se ei vielä koskettanut hänen omaa maataan. Koettelemuksien kautta hänestä kehkeytyi vähöosaisten tunteiden tulkki. Vala ei kuitenkaan ollut vallankumouksellinen vaan kapinoitsija, ihmisyyden palvelija, ei yhden aatteen lipunkantaja.
Professori Saarenheimon kirjoittamassa teoksessa lukija saa seurata Valan matkaa Muoniosta Helsingin Marjatanmäelle. Kirjassa perehdytään myös Tulenkantajien, itsenäisyysaikamme ensimmäisen runoilijapolven riehakkaisiin edesottamuuksiin ja 30-luvun poliittisiin ristiriitaisuuksiin.
Katri Vala ammensi elämänvoimansa uskosta luontoon, jonka uudistuvasta energiasta ihminenkin pääsi osalliseksi. Myös nykyinen keskustelu maailmanlaajuisesta solidaarisuudesta on tehnyt Valan lyrikkan uudella tavalla ajankohtaiseksi. (Takakansi)
Kiinnostava kirja, joka selvitteli Valan runojen syntymisen taustoja perinteisen elämäkerrallisen faktan lisäksi. Parasta kirjassa oli se, että jokaisesta runokokoelmasta oli oma lukunsa, joissa analysointiin runoja. Ehkä näillä nippelitiedoilla pääsee vielä pätemään tentissä;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti