Luin Jennifer Weinerin Rikoksia ja hiekkakakkuja lähinnä vain siitä syystä, että kirja on saanut hyvin ristiriitaisia kommentteja. Osa pitää tätä huippuhyvänä ja hauskana kirjana, ja toisten mielestä tämä on pelkkää roskaa ja ajanhukkaa. Odotukset olivat siis aika korkealla tätä aloittaessani.
Rikoksia ja hiekkakakkuja kertoo murhasta, joka ravisuttelee koko hyvämaineisen (ja hyväosaisten) asuinalueen elämää. Kate Klein on jokseenkin kyllästynyt kotiäiti. Hän elää lähiössä, jossa muut asukkaat ovat täydellisiä äitejä, kaikki on aina tiptop ja jotenkin kovin tylsää. Katen mieskään ei ole tarpeeksi kotona eikä muiden äitien kanssa voi jutella joutumatta vertailun kohteeksi. Eipä siis ihme, että naapurissa sattunut murha kiinnostaa Katea, onhan se mielenkiintoisinta mitä alueella on tapahtunut sitten naapurin likakaivon hajoamisen jälkeen. Kate alkaa tutkia juttua ominpäin ja saa avukseen ystävänsä Janien sekä entisen ihastuksensa Evanin. Hyvämaineisena pidetystä alueesta, ja ihmisten taustalta, alkaa Katen tutkimusten jälkeen löytyä yllättäviä piirteitä…
Kirja oli aikamoista höttöä ja höpönlöpöä kannesta kanteen, mutta kuitenkin viihdyttävää. En lähtisi itse suoraan haukkumaan tätä kirjaa, vaikka esimerkiksi Weinerin Hyvä sängyssä on paljon parempi kuin tämä. Suosittelen kaikille, jotka haluavat kevyttä aivot narikkaan -luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti