Huh huh! Vihdoinkin sain painettua tämän kirjan kannet kiinni, tammikuusta asti kun olen kirjaa lukenut. Olen lukenut kaikki Cathy Kellyn suomennetut kirjat ja Kelly on yksi suosikkini hömppäkirjailijoista, mutta viimeisimmissä teoksissa olen havainnut selvää tason laskua. Edellinen, Rakkautta rivien välissä, oli suorastaan riman alitus. Uusin, Rakkauden kielioppi, on edellistä parempi, mutta ei yllä läheskään samalle tasolle Kellyn aikaisempien teosten kanssa. Kahdessa edellisessä kirjassa henkilöt ovat olleet vähän vanhempia naisia, joten siinä on ehkä syy, miksi en ole näistä kirjoista erityisemmin innostunut.
Tässäkin, kuten muissakin kirjoissa, on kolme päähenkilöä. Izzie on jättänyt kotikylänsä Tamarinin taakseen ja aloittanut uuden elämän New Yorkin muotimaailmassa. Muodokas Izzie ei vastaa tämän hetken laihuusihanteita, mutta siitäkös tämä vähät välittää. Izzie haaveilee omasta mallitoimistosta, jonka mallit olisivat plus-kokoisia. Elämä on oikein ihanaa, kunnes Izzie tulee rikkoneeksi omat sääntönsä- hän retkahtaa varattuun mieheen.
Kotona Irlannissa Izzien täti Anneliese saa selville, että hänen miehellään on suhde Anneliesen parhaaseen ystävättäreen. Uutinen kaataa Anneliesen maailman. Anneliese on muutenkin synkkämielisyyteen taipuvainen, ja shokkiuutisen jälkeen Anneliese tuntee olevansa kokonaan yksin ja hylätty.
Izzie ja Anneliese ovat kumpikin totuneet kääntymään vastoinkäymisissään suvun viisaan matriarkan, Lilyn, puoleen, joka on kuin vankkumaton tukipilari. Kun Lily yllättäen vaipuu koomaan, naisten on pantava omat murheensä syrjään ja keskittyvä elämän perusasioihin. Sairasvuoteella selviää, että tyynellä ja lempeällä Lilyllä on, kuten kenellä tahansa, omat salaisuutensa ja menneisyytensä.
Yhdessä ja erikseen Izzie, Anneliese ja Lily oppivat asioita itsestään ja toisistaan sekä rakkaudesta, menetyksestä ja ystävyydestä. Nämä opit he tulevat kantamaan mielessään ikuisesti.
Kuten jo alussa mainitsin, Rakkauden kielioppi ei ole sitä parhainta Kellyä. Kuka rakastaa ja ketä- aiheen lisäksi kirjassa sivutaan myös vakavampia aiheita, kuten pettämistä ja petetyksi tulemista, masennusta ja lapsettomuutta. Mielenkiintoista kirjassa oli se, että Cathy Kelly on tarttunut myös historiaan, sillä kirjassa tapahtumat pomppivat välillä 1940-luvulle Lilyn nuoruuteen. Erikoismaininta lopusta, joka ei ehkä ollut hömppäviihteelle perinteinen “ja niin he elivät onnellisenä elämänsä loppuun” vaan asiat jäivät melkolailla avoimiksi. Avoimuudesta huolimatta loppua voisi kuvailla jopa kauniiksi ja liikuttavaksi, ehkä hieman surulliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti