Enni Mustosen kirjoista kanssani pääsiäislomalle pääsi Vasikantanssi, joka on yksi ehdottomista suosikeistani Mustosen teoksista. Vasikantanssi on vähän vanhempaa Mustosta parinkymmen vuoden takaa, mutta kirja ei kuitenkaan ole yhtään vanhentunut vaan ajattomuudessaan sopii luettavaksi yhä tänäkin päivänä. Ja eiväthän kirjat rakkauteen pettyneistä naisista mene koskaan pois muodista.
Tarinan minä-kertoja on kolmeakymppiä lähestyvä Minna, jonka juopunut runoilija-avomies on jättänyt huoltamaan yksin parin kolmea alle kouluikäistä lasta palaten aina silloin tällöin sekoittamaan Minnan ja lasten elämää. Kirjan alussa korttitalo tuntuu romahtavan, kun Minnan “vara-äiti” kuolee äkillisesti ja Aki ilmestyy taas kerran maisemiin. Töissäkin on ongelmia ja kaiken kukkuraksi selviää, että esikoista kiusataan. Asuminen lähiössä tuntuu ankealta eikä valopilkkuja juuri ole näkyvissä. Sattumalta Minna törmää vanhaan, lempeään mieheen, josta tulee Grönholmin perheen pelastava enkeli, sillä Erkki esittelee Minnalle ja lapsille elämää pienessä maalaiskylässä. Kun Minnalle tarjotaan mahdollisuutta etätöihin, tämä ei aikaile vaan pakkaa Santun, Sallan ja Saaran muuttoautoon ja suuntaa kirkasvetisen järven rannalle sydän-Suomeen. Pienessä maalaiskylässä odottavat uudet ihmiset ja uusi elämäntapa. Jännittämistä riittää, kun seurataan Minnan ja lasten -paljasjalkaisten stadilaisten- sopeutumista maalaisympäristöön. Lopulta rakkauteen pettynyt Minna saakin huomata, että ajan myötä kipeätkin haavat voivat arpeutua ja rakastuakin voi uudelleen!
Vasikantanssi on ensimmäisiä Mustosia, joita olen lukenut, ja vuosien kuluessa olen ehtinyt lukea kirjan kerran ja toisenkin, mutta kirja on yhtä valloittava jokaisella lukukerralla. Suosittelen Vasikantanssia kaikille, jotka haluavat lukea ihmisten tavallisista tarinoista, joilla kuitenkin on onnellinen loppu. Ihanteellista lomalukemista ja samalla voi fiilistellä Mustosen kuvauksilla idyllisestä maaseudusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti