FC Venus kuuluu lempileffoihini, joten pitihän tämä Katri Mannisen elokuvan pohjalta tekemä kirja saada omaan kirjahyllyyn. Olen lukenut kirjan jo usean otteesen, sillä pidän Katri Mannisen kirjoitustyylistä ja muutenkin tämä kirja on juuri käteen sopivan ohut ja ennen kaikkea hauskaa hömppää. FC Venus- Anna ja Pete ei suoraan kerro samaa tarinaa kuin elokuva vaan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen elokuvaa, siis siihen, kun Anna vasta tapaa Peten, ja vain kirjan loppu on sama kuin elokuvassa. FC Venus on kyllä niin mahtava elokuva, että mieluusti lukisin sen myös ihan kirjaversiona, vaikka saattaa toki olla, että kirja olisi huonompi, leffassa kun näyttelijät ovat sitä parasta antia.
Turkulaisen Annan 29. syntymäpäivä ei suju aivan suunnitelmien mukaan: lääkäri pelottelee ikääntymisen vaaroilla ja kaiken lisäksi avomies jättää Annan aivan tuosta noin vain ilman ennakkovaroituksia. Kun elämä Turussa käy ahdistavaksi, Anna lyö (vedonlyöntihulluna) kaverinsa kanssa vetoa työpaikasta Helsingissä. Anna valitaan työpaikkaan, joka järjestää bileitä ja muita tilaisuuksia, ja edessä on muutto Helsinkiin ja uusi tuttavapiiri. Työkaverit Susa ja Jussi eivät todellakaan ole varsinaisia työmyyriä, mutta häilätessään uusien duunikavereiden kanssa Anna ainakin ehtii tutustua Hesan julkkiksiin. Mainio tuttavuus on myös Annan vuokraemäntä, hieman hassahtanut tätyli Lahja, jonka paras lentoaika (ihan kuin Concordejenkin) on ohi. Bailaamisen ja raatamisen ohessa Annan elämään mahtuu kuolemaa ja rakkautta, oikeita ja varsinkin vääriä miehiä sekä muhkea kolmenkympin kriisi. Mitä tapahtuu, kun Anna kohtaa Peten, joka on muuten kymppi plussan arvoinen saalis, mutta jonka harrastus kuningas jalkopallo aiheuttaa Annalle verenpaineen kohoamista - raivosta.
Anna ja Pete on Katri Mannisen hauskalla tavalla kirjoittamaa takuuviihdettä, joka varmasti vetää lukijan kasvot hymyyn. Vaikka pidänkin Mannisen kirjoista, niin toistuva aihe kolmekymppisestä naisesta, joka pitkän seurustelun jälkeen jätetään kuin nalli kalliolle, ja eron jälkeisestä sinkkuvuodesta alkaa olla jo tuttua kauraa. Voisi olla mielenkiintoista lukea joskus Manniselta täysin erityyppinen tarina vaikkapa naisesta, joka on parin lapsen äiti tai joka elää koko kirjan ajan parisuhteessa, jossa tehdään muutakin kuin pihdataan. Joten Katri Manninen, otapa nyt tästä neuvosta vaari, kun mietit seuraavan kirjasi aihetta…:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti