Pirjo Rissanen tunnetaan naiskuvaajana ja erityisesti Rissasesta tulee mieleen kirjat, joissa kuvataan keski-ikäisiä naisia tai naisia ja heidän tyttäriää. Rakkaus kuin lupiininkukka on hieman erilaista Rissasta, sillä tässä kirjassa päähenkilönä on nuori, päälle parikymppinen Kaisa. Tämä kirja eroaa Rissasen aiemmasta tuotannosta myös siten, että kirjan kieli eri lailla kepeää ja humorististakin. Itse asiassa tyyli tuo läheisesti mieleen Tuija Lehtisen kirjat.
Rakkaus kuin lupiininkukan päähenkilö on siis nuori Kaisa, joka vielä etsii itseään. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Kaisa on tehnyt hanttihommia isänsä firmassa, mutta asioihin tulee muutos, kun Kaisalle ja hänen juppisulhaselleen tulee ero. Häntä koipien välissä Kaisa palaa lapsuudenkotiin isänsä ja äitipuolensa luo, mutta huomaa pian, ettei asuminen toisten nurkissa ja pienen velipuolen hoitaminen ole kovin hohdokasta. Kaisa sisuuntuu ja vastaa lehdessä olleeseen ilmoitukseen sihteerin paikasta. Tuo ilmoitus vie Kaisan sydän-Savoon omaperäisen Alma T. Laatikaisen huusholliin alkeellisiin olosuhteisiin. Kaisa on monella tapaa uusavuton nuori, ja kädetön monissa kotihommisssa, mutta kekseliäisyyttä riitää. Alma taas on epäluuloinen ja pihi vanha rouva, joten on selvää, että Kaisan ja rouva Laatikaisen välillä kipinöi toisinaan kovasti. Elämä keskellä korpea on kuitenkin opettavaista, sillä Kaisa oppii maalaiselämän lisäksi myötäelämistä, suvaitsevuutta ja jopa rakkautta. Lopulta poikamiestyttö löytää kuin löytääkin itselleen kesyttäjän ja happy end on valmis. Kaiken keskellä romantiikka kukkii lupiinin tavoin, ei hempeästi vaan sitkeästi.
Ihan luettava kirja, mutta ei kuitenkaan sitä parasta Rissasta. Johtunee siitä, että kirja muistuttaa aiheeltaan ja kieleltään melko paljon Tuija Lehtisen kirjoja enkä kuulu Lehtisen fan clubiin. Tuskin tulee tätä opusta luettua toista kertaa.
1 kommentti:
Jos sinulla on vielä tämä kirja niin haluaisin ostaa sen. Ainoa joka puuttuu Rissanen kokoelmasta.
Lähetä kommentti