maanantai 30. maaliskuuta 2009

Suoraa saumaa ja siksakkia

Eletään alkutalvea 68 Kuopiossa. Ompelijatar Hilkka Keinänen on nainen parhaassa iässä, vähän päälle nelikymppinen. Hilkka on ollut leskenä neljä vuotta, mutta pikkuhiljaa hän alkaa lämmetä uudelle parisuhteelle. Löytyisikö sellainen kenties sanomalehden kirjeenvaihtopalstalta? Elämä näyttää muutenkin melko valoisalta, sillä Hilkka on toteuttanut haaveensa autokouluun menemisestä ja kummitteleepa mielessä Lapin matkakin. Ongelmia Hilkalle aiheuttavat lapset, mäkihyppyä harrastava Pauli ja lukiota käyvä Annukka. Pauli nimittäin purkaa kihlauksensa ja Annukka lopettaa koulun kesken. Penttilän rakennusliikkeen johtajan sievä Leila-tytär olisi ollut Hilkalle mieluinen miniä, mutta kuka onkaan se salaperäinen punatukka, jonka seurassa Pauli on usein nähty. Vajaaseen vuoteen mahtuu myös muitakin vaikeuksia, kuten inssiajon reputtaminen, sisaren aviokriisi sekä ystävättären salasuhteen peittely. Lisäksi Hilkan täytyisi pelastaa vanha rakas kotitilansa myynniltä ja selvitellä sotkuisia suhteita lapsiinsa. Mutta on Hilkan elämässä myös iloisia asioita, kuten uusi ihminen, joka varkain muodostuu todella tärkeäksi…

Marja-Leena Tiaisen Suoraa saumaa ja siksakkia kertoo Tiaisen edellisen romaanin lailla aivan tavallisesta naisesta elämän ristipaineessa. Vaikka tapahtumat kerrotaankin pääasiassa Hilkan näkökulmasta, tuodaan esille myös Paulin näkemyksiä ja se tekee kirjasta kiinnostavan. Tässä kirjassa sivutaan myös Tiaisen edellisen kirjan Kulmakaupan naiset henkilöitä ja heidän kuulumisiaan, joka tietysti sekin oli mukavaa.
Suoraa saumaa ja siksakkia on myös siinä mielessä samankaltainen kirja kuin Kulmakaupan naiset, että tässäkin kerrotaan ajankohtaisista asioista, kuten musiikista ja elokuvista. Koska Pauli on mäkihyppääjä, kerrotaan kirjassa myös urheilijoista sekä yleensäkin urheiluelämästä. Urheilutietämykselläni en mitenkään voi kehuskella, mutta tämän kirjan jälkeen Mäntyrannat ja Viki Kankkoset tulivat tutuiksi.

Lukiessani mietin sitä, kuinka tärkeää vielä 60-luvullakin oli ihmisen koulutus ja ammatti. Esimerkiksi Hilkan on todella vaikeaa hyväksyä, että hänen yo-merkonomi poikansa myy kesätöinään autoja ja että tytär jättää koulun kesken. Annukan lähtö Ruotsiin suklaatehtaalle paremman palkan perässä ei todellakaan ole Hilkan mielestä hienoa. Hilkka ei katso hyvällä Paulin ja tämän uuden naisen suhdetta myöskään siksi, että Ulla on kampaaja. Hilkka serkku taas Terttu omistaa miehensä kanssa menestyvän muotiliikkeen ja tällä on merkitystä ihmisten silmissä nimenomaan positiivisessa mielessä.

Suoraa saumaa ja siksakkia oli aivan yhtä hyvä kirja kuin Tiaisen edellinenkin. Luin kirjan loppuun yhdeltä istumalta eikä tämä kirja kädessä haitannut ollenkaan sellainen seikka, että juna oli myöhässä. Tämä kirja sai yksinkertaisesti hyvälle mielelle ja jään toiveikkaana odottamaan, aikooko Marja-Leena Tiainen vielä joskus kirjoittaa aikuisille suunnattuja romaaneja. Kannattaisi, sillä Tiainen osaa kertoa osuvasti tavallisten naisten, näiden arkipäivän sankareiden, elämästä. Tiedän jo nyt, että nämä kaksi kirjaa tulevat kulumaan käsissäni vielä monta kertaa.

Ei kommentteja: