Olipahan taas aika lukea jotain Afganistaniin liittyvää. Välillä tuntuu, että voisin lukea kirjoja muistakin maista kuin Afganistanista, mutta kun kyseinen kulttuuri kiinnostaa minua niin kovasti. Deborah Rodriguezin Kabulin kauneuskoulu on piristävä kuvaus Afganistanista, sillä se ei kerro pelkästään alistetuista naisista vaan amerikkalaisesta kampaajasta, joka päättää perustaa Afganistaniin kauneuskoulun auttaakseen naisia itsenäistymään. Kirja on siis tositarina, jossa Rodriguez itse kertoo työstään ja kokemuksistaan Afganistanissa. Rodriguez on siitä poikkeuksellinen nainen, että hän kulkee samoilla kaduilla kuin afganistanilaiset itsekin, sillä yleensä länsimaiset naiset pysyttelevät vain tiukasti valvotuissa tukikohdissa. Arvostan hurjasti Rodriguezin rohkeutta lähteä pitämään kampaamokoulua maahan, jossa kaikki naisten itsenäistymiseen tähtäävät pyrkimykset saavat lunta tupaan. Arvostusta lisää se, että Afganistanissa ollessaan Rodriguez menee vielä naimisiin paikallisen miehen kanssa. Ihan kiva, mutta tällä miehellä on jo vaimo. Rohkea teko, sillä minusta ei ainakaan olisi kenenkään kakkosvaimoksi.
Kirjan idea on siis tarkalleen ottaen seuraava: (laiskottaa, joten kopion tähän takakannen) Vuonna 2003 Rodriguez, michiganilainen kampaaja, perustaa sponsorien tukemana kaupunkiin kauneuskoulun tarkoituksenaan auttaa afgaaninaisia itsenäistymään. Tiukasti patriarkaalisessa maassa koulusta tulee henkireikä sinne valituille oppilaille. He saavat heittää burqat päältään ja tutustua hiusgeeleihin, lakkoihin, meikkeihin ja huulipuniin. Heidän tarinansa limittyvät kirjassa Rodriguezin omaan – on tuore aviovaimo, jonka on teeskenneltävä neitsyttä, on 12-vuotias morsian, joka on myyty miehelleen velkojen maksuksi sekä nainen, joka ei ole poistunut talostaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Kauneuskoulussa nämä alistetut naiset oppivat paitsi kähertämään ja värjäämään, myös ymmärtämään ystävyyden ja vapauden merkityksen.
Taliban-hallinnosta nostetaan usein pelkästään (ja ihan aiheesta) naisiin kohdistuvat järjettömät määräykset. Haluan kuitenkin tuoda esille yhden tapauksen miehiin älyttömistä vaatimuksista. Tätä asiaa myös Rodriguez ihmetteli kirjassa.
Kun Titanic-elokuva näytettiin Kabulissa monet miehet hullaantuivat Leonardo di Caprion kampaukseen, joka oli kai joku päältä pitkä ja sivuilta roikkuva poskille malli. Tämä malli soti vastaan talibanien käsitystä "oikeasta" kampauksesta, johon kuului lyhyt tukka ja pitkä parta. Vihdoin joku parturi uskaltautui leikkaamaan miehelle samantyylisen, muttei ihan yhtä pitkää tukkaa. Mies piti uutta kampaustaan piilossa turbaanin alla, mutta joku kateellinen käräytti miehen talibaneille. Talibanit suuttuivat kampauksesta niin, että mies tuomittiin pariksi päiväksi vankeuteen. Rodriguezin sanoin: siinä todellinen muodin vanki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti