Olen kiinnostunut holokaustia käsittelevästä kirjallisuudesta ja etenkin päiväkirjoista, joissa holokaustin kokeneet ihmiset kertovat vainostaan. Anne Frankista olen lukenut jo lähes kaiken, mitä suomeksi on saatavilla, joten ranskalaisen Helene Berrin Päiväkirja 1942-1944 oli kiinnostava tuttavuus tällä saralla.
Berr (1921 Pariisi - 1945 Bergen-Belsenin keskitysleiri) oli nuori ranskanjuutalainen nainen, joka opiskeli Sorbonnen yliopistossa englannin kirjallisuutta. Helene oli hyvä opiskelija, upea viulisti ja lahjakas kirjoittaja, mutta takkiin ommeltu keltainen tähti katkaisi hänen lupaavan elämänsä. Vuonna 1942 Helene aavisti jo, miten pahasti hänelle voisi lopulta käydä, joten hän alkoi kirjoittaa muistiinpanoja sulhaselleen, joka oli paennut maasta vastarintaliikkeen riveihin. Helene ja hänen vanhempansa pidetettiin kotoaan maaliskuussa 1944 ja karkotettiin lopulta. Helene kuoli Bergen-Belsenin keskitysleirillä huhtikuussa 1945 lavantautiepidemiaan ja kovakouraiseen kohteluun, vain muutamaa päivää ennen leirin vapauttamista.
Ei tällaisesta kirjasta voi sanoa oikein mitään. Ihmisten järjettömyys ja raakuus tulee hyvin esille näiden surullisten tarinoiden kautta. Minusta on tärkeää, että näitä päiväkirjoja julkaistaan edelleen, ettei totuus unohtuisi. Siis että leireillä on kuollut ihan oikeita ihmisiä, joilla on nimet ja kasvot, etteivät he vain ole yksi niistä ties kuinka monesta miljoonasta kasvottomasta kuolleesta. Berrin päiväkirja aiheutti ilmestyessään suuren kohun, kun selvisi, että Ranskassa oli ollut antisemitismiä paljon enemmän kuin oli haluttu tunnustaa. Hienoa, että totuus tulee esiin.
Ihailin kirjassa Helenen rohkeutta ja halua olla samanlainen kuin muut juutalaiset. Hän tavallaan alistui kohtaloonsa, muttei mitenkään pahalla tavalla. Vaikka keltaisen tähden pitäminen ärsytti Heleneä, hän kuitenkin päätti käyttää sitä, koska ei halunnut häpeillä juutalaisuuttaan niiden silmissä, jotka tähteä käyttivät. Ennen pidätystään Berrit viettivät usein öitään piilossa tuttaviensa luona, mutta edeltävänä iltana he olivat kuitenkin tehneet päätöksensä jäädä nukkumaan omiin sänkyihinsä - kohtalokkain seurauksin. Helene oli myös kunnostautui juutalaisten, etenkin juutalaisten lasten, tukijana ja oli valmis uhraamaan henkensä voidakseen todistaa heidän puolestaan.
Kyllä tämä kirja aika hiljaiseksi veti. Suosittelen lukemaan, jos aihe kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti