maanantai 27. syyskuuta 2010

Ketunmorsian


Matti Larjavaaran kirjallisuutta ja rakkautta käsittelevä esikoisromaani Ketunmorsian kiinnosti minua kovasti, mutten kuitenkaan ollut varma, viitsisinkö varata sen kirjastosta (ts. onko kirja niin hyvä, että sen lukemisesta kannattaa maksaa). Törmäsin sattumalta Leena Lumen arvioon tästä kirjasta ja arvio oli niin hauska, että ajattelin Ketunmorsiamen olevan euron arvoinen satsaus.

Kirjan päähenkilöitä ovat viriili viisikymppinen perheenisä ja kirjallisuusprofessori Kimmo Yövaara, jolla on silmää naiskauneudelle sekä Kimmoa puolet nuorempi simpsakka Anna, joka tekee gradua Aino Kallaksen eroottisista teemoista. Yövaara on varsin ovela kettu, sillä iskeäkseen Annan hän ei suinkaan ehdota mitään tavallisia treffijuttuja vaan, että nämä kaksi kirjoittavat fiktiivisen kirjan – ei enemmästä tai vähemmästä – kuin heidän rakkaudestaan. Kukapa nainen tuollaista tarjousta voisi vastustaa?

Kirja sekä itketti että nauratti. Nauratti siksi, että Kimmo oli ärsyttävä viisikymppinen ukko, joka kuvittelee, että kaikki naiset lankeavat hänen eteensä selälleen kunhan vain sormiaan napsauttaa ja lirkuttelee rakkaudesta. Kirja itketti siksi, että Larjavaara pitää meitä naisia ihan idiootteina. Hän olettaa, että ottamme ilomielien ja avosylin vastaan eksämme, jotka ovat onnistuneet sössimään (kuvaavampi sana tässä yhteydessä olisi nussimaan) välinsä nykyiseen vaimoon eikä rakastajatarkaan näytä vihreää valoa. Näin kävi Kimmolle, joka pakeni ahdistavaa tilannetta kotona ensimmäisen vaimonsa Leenan hoiviin. En tiedä Onko kyse sitten jostain miehisestä unelmasta, että jos elämä potkii päähän yhden naisen kanssa voi aina palata turvaan entisen naisen luokse, joka odottaa syli ja reidet levällään huolimatta siitä, kuinka pahasti mies on häntä pettänyt. Annan kohdalla tuollaisen anteeksiantavan käytöksen olisi vielä ymmärtänyt, hän kun on vielä kovin lapsellinen, kuten seuraava esimerkki osoittaa:
”- Jumalauta älä pelleile! Lupaa ja vanno, että et nussi Tuijan kaa! Et kenenkään muun ku mun kaa!” (Ketunmorsian s. 264.)
Mutta että Leena ja Tuija, jotka ovat aikuisia ja fiksuja naisia käyttäytyvät kuin miehenkipeät idiootit ja ottavat Kimmon luokseen asumaan. Noh, onhan anteeksiantavuus on hieno piirre ihmisessä. Vaikka naiset kuvataan kirjassa omantunnon arvottomina typeryksinä, ei kuva miehistä ole sen parempi. Vai mitä sanotte Kimmosta, joka ryntää eksänsä helmoihin heti, kun nyksän kanssa ongelmia.

Kirjan kieli tuntui aika kummalliselta verrattuna siihen, että kirjoittaja on kumminkin siviilissä suomen kielen professori ja vieläpä Helsingin yliopistossa. Olen aina ollut sitä mieltä, että repliikit pitäisi kirjoittaa joko puhekielellä (usein luontevampaa) tai kokonaan kirjakielellä eikä käyttää omituisia sekamuotoja, kuten vaikkapa Virpi Hämeen-Anttila. Larjavaara käyttää repliikeissä puhekieltä, mutta yllättäen se ei olekaan kovin toimivaa. Ymmärrään tällaisen kielenkäytön 25-vuotiaan Annan puheessa, mutta että viisikymppinen professori ja hänen vaimonsa käyttävät samanlaista kieltä, se ei tunnu luontevalta. Tai ainakaan minä en tunne yhtäkään professoria, joka puhuisi noin puhekielisesti. Vaihtelemalla puhetyyliä Larjavaara olisi saanut henkilöiden ikä- ja persoonallisuuserot paremmin esille, mutta sitä hän ei tehnyt. Sääli, sillä se olisi jättänyt yhden ärsytykseen aiheen pois.

Mikä sitten on mielipiteeni kirjasta? Tuntuu, että kirjaa ei ole tarkoituskaan ottaa yhtä tosissaan kuin minä sen otin. Leikkiähän sen vaan on. Ketunmorsian oli kyllä kiinnostava aiheensa puolesta. Pidin todella paljon Aino Kallasta koskevista osuuksista, sillä vaikka olenkin opiskellut kirjallisuutta sivuaineena en ole yhtäkään Kallasta ikinä lukenut (hyi minua!) No, se asia korjaantunee piakkoin. Voisin kyllä suositella tätä luettavaksi kaikille joita aihe (kirjallisuus) kiinnostaa. Ketunmorsian toi mieleeni Virpi Hämeen-Anttilan samaa tilannetta kuvaavan kirjan Suden vuosi ja ainakin minusta tämä oli parempi esitys professorin ja oppilaan suhteesta. En muuten voi mitään, mutta päähäni pälkähti, ettei Larjavaara vain kirjoittaisi omista kokemuksistaan…?

Ei kommentteja: