Olen aina ollut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että Ruiskukkaseppele on Enni Mustosen Koskivuori-sarjan heikon lenkki. Ehkä se johtuu siitä, että kirjassa ei tapahdu oikein mitään. Osittain tapahtumaköyhyys johtunee siitä, että 20-luvulla, jonne kirjan tapahtumat sijoittuvat, ei tapahtunut oikein mitään merkittävää. Alku oli iloista jazzin ja kahviloiden täyttämää aikaa, kunnes tuli pörssiromahdus, pula-aika ja lapualaisten kyyditykset. Nämä kaikki heijastelevat myös koskivuorelaisten elämään.
Tässä kirjassa pääosassa ovat Koivikon torpan Elina ja kartanon Anna. Eletään kesää 1928 eikä kumpikaan vielä tiedä, että kesä tulee muuttamaan lapsuudenystävien elämän. Syksyllä Anna palaa Helsinkiin jatkamaan lääkäriopintojaan ja sinisilmäisen, suur-Suomea intohimoisesti rakentavan pastorin vuoksi ajautuu mukaan kielitaisteluun. Elina taas menee töihin tehtaan konttoriin ja rakastuu palavasti salaperäiseen masinistiin. Onnea kestää hetken, mutta pulavuosien aikana kaikki romahtaa: vasarat moukaroivat tehtaan koneita ja mustat autot suhaavat yössä pelotelleen ihmisiä. Annan ja Elinan on liittouduttava yhteen ihmisyyden puolesta.
Mitähän tästä sanoisi? Kaiken kaikkiaan hieno kirjasarja, joka vain tuntuu paranevan jokaisen lukukerran jälkeen. Kyllä näitä lukisi vaikka kuinka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti