Taas Outi Pakkasta. Tällä kertaa Kuolema käy jatkoilla ihan konkreettisesti. Päähenkilö, Säkenöivä Laura Halonen onnistuu kaikessa, mihin tarttuu. Ja nyt häntä näyttää myös kirjailijana odottavan loistava tulevaisuus. Lauralla on siis syytä juhlia näyttävästi ravintola Rivolissa niin Vimmainen valta -esikoisteoksensa menestystä ja uusia suunnitelmiaan kuin 40-vuotispäiviään.
Jessus mikä nainen, rehevä, värikäs ja säkenöivä, huokailee kirjailijan syvähaastattelun tekijä Tero Tuomela, eikä ole ainoa. Kustantajan markkinointijohtajan Ilkka Halmeen ja kirjailijan välit näyttävät normaalia asiakassuhdetta lämpimämmiltä. Divarinpitäjä Karri Mäntynen taas lahjoittaa kirjailijalle kalleimman harvinaisuutensa.
Kaikkea hallitsee, valvoo ja sensuroi kirjailijan manageri Moona Lahti. Valokuvaajan paikalla häärii Anna Laine, menestyskirjailijan kannentekijä. Loistava näytelmä etenee käsikirjoituksen mukaan, kunnes kahden henkilön näyttävä mielenosoitus pilaa tunnelman. Jatkoilla seurueen mielialat vaihtelevat riehakkuudesta turhautumiseen. Koko baletti tanssii Laura Halosen - tai Moona Lahden - mukaan.
Mutta aamu paljastaa kaamean totuuden: yksi seurueesta on kuollut, murhattu.
Rikoskomisario Matti Martikka toteaa seurueen keskinäisiä suhteita setviessään, että monella on ollut motiivi hakea hyvitystä. Siloisen pinnan alta paljastuu vihaa, katkeruutta ja nöyryytyksiä. Onko lastenvaunuja työntelevä häirikkö vain kaupunginosahullu? Entä miten muuan pyörätuolissa istuva asianajaja liittyy kuvioon?
Nyt on sanottava, etten pitänyt tästä Pakkasesta kovinkaan paljon. En tiedä, tulevatko nämä kirjat jo korvista vai mikä on, mutta minua tökki ihmissuhteiden jatkuva pyörittely. Melkein 300 sivuisesta kirjasta suuri osa käytettiin henkilöiden ja heidän suhteiden esittelyyn. Henkilöistä mieleeni jäi lastenvaunuja työntelevä Maria, joka oli pelottavalla tavalla kiehtova. Hänenlaisestaan henkilöstä voisi dekkareissa saada paljonkin irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti