keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Lapinvuokko



Ooh, taas hyvä kirja! Nyt kun Enni Mustosen ja Leena Lehtolaisen uutuuskirjat on luettu voinkin sanoa lukeneeni kaikki tämän syksyn kirjatapaukset. (Noh, ehkä Outi Pakkasta, Riikka Pulkkista ja Virpi Hämeen-Anttilaa täytyy vielä odotella).


Enni Mustosen Lapinvuokko aloittaa uuden kolmeosaisen Pohjatuulen tarinoita -sarjan, jossa seurataan pohjoisen naisten elämää kolmen sukupolven ajan. Lapinvuokon tapahtumat sijoittuvat talvi- ja jatkosodan aikaan. Kiva lukea Mustoselta pitkästä aikaa lähihistoriaan sijoittuva ja sota-aikaan sijoittuva kirja.


Keväällä 1939 rovaniemeläinen Annikki painaa hohtavan valkoisen ylioppilaslakin päähänsä ja suunnittelee tarmokkaasti tulevaisuutta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun Suomi ajautuu sotaan, ja ylioppilaslakkikin vaihtuu pian morsiushuntuun ja myöhemmin suruharsoon. Jatkosodan alkaessa kielitaitoinen Annikki pestataan tulkiksi saksalaisten sotilaiden esikuntaan. Annikille käy tietysti vanhanaikaisesti, sillä hän rakastuu palavasti esimieheensä. Kun saksalaiset sodan lopussa joutuvat pakenemaan lapista, huomaa Annikki odottavansa lasta. Ruotsalaisessa pakolaiskylässä Annikki synnyttää pienen tytön ja saa lapsestaan voimaa lähteä opiskelemaan. Koulutuksen saaneena Annikki ja tytär palaavat Annikin ämmin luo Rovaniemelle, josta ei ole jäljellä kuin rauniota. Raunioiden keskellä Annikin on kuitenkin tarttuva työhön ja alettava suunnitella tulevaisuutta. Eikä tämä kirja olisi tuttua Mustosta ellei Annikin elämään vielä ilmestyisi miestä...


Ihana, ihana kirja! Kirja oli aidon tuntuinen ja siinä oli sopivassa suhteessa romantiikkaa ja historiaa. Koska kirjassa kuvattiin monen vuoden ajanjaksoa on ihan selvä, ettei kaikkia asioita käsitellä kovin syvällisesti ja esimerkiksi Annikin leskeksi jääminen ja sen aiheuttama suru kuitataan aika nopeasti. Mutta ei tällaisten kirjojen ole kyllä tarkoituskaan olla kovin syvällisiä ja analyytisiä. Poikkeavaa kirjassa on se, että Mustonen kuvaa pohjoisen ihmisiä; yleensä hän on kuvannut rikkaita ja köyhiä pääkaupunkiseudulla tai muuten etelässä. Innolla jään odottamaan, millaisia ihmissuhdekuvioita Mustonen kehittää pohjoisen ihmisten elämään...


Suosittelen Lapinvuokkoa kaikille Mustosen ystäville. Mulle kirja jätti kihelmöivän odottavan tunteen: miten mä oikein jaksan odottaa vuoden ennen seuraavan osan valmistumista?

2 kommenttia:

Jukka-Pekka Hätälä kirjoitti...

Hei Susa
Minä luen parhaillaan tätä Lapinvuokko kirjaa.
Minä itsekin pidän paljon Enni Mustosen kirjoista ne ovat mukavaa hömppää ja Enni Mustosen kirjat kestävät useamman lukukerran.

Susa P. kirjoitti...

Hei Jukka-Pekka!

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi: kirjat ovat ihania ja kestävät toden totta monta lukukertaa.