Olen tosi otettu tästä tunnustuksesta, jonka sain SaSolta. On kiva tietää, että blogiani luetaan ja että siitä myös pidetään. Tunnustuksen saamiseen liittyy se, että saajan on kerrottava 7 faktaa itsestään. Koska en ole liiemmälti itsestäni avautunut, seuraa nyt tuhti tietopaketti minusta.
1. Minulla on aina monta kirjaa kesken samanaikaisesti. Aiempien
kokemusten pohjalta voin sanoa, että kuusi kirjaa on hyvä määrä. Miksi näin, siksi että jos yksi kirja alkaa ottaa aivoon voin simppelisti vaihtaa sen johonkin muuhun. Samaan aikaan pitää lukea jotain kotimaista, jotain ulkomaista, jotain jännittävää, jotain romanttista, jotain viihdyttävää ja jotain asiallista.
2. Omistan paljon kirjoja, mutten koskaan hanki itse normaalihintaisia kirjoja. Minusta kirjat ovat suhteellisen kalliita, joten ostan niitä divareista, alennusmyynneistä ja kirjaston poistomyynneistä. Kirjapinot kasvavat, sillä en oikein raaski laittaa kirjoja kierrätykseen, vaikka harrastankin bookcrossingia.
3. Opin lukemaan 6-vuotiaana ja siitä asti olen vain lukenut ja lukenut. Pienenä vaadin ääneenlukua paljon ja joskus luetutin yhtä ja samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan. Olen harmissani, etteivät veljeni ole kiinnostuneet lukemisesta, sillä siitä olisi paljon hyötyä koulussa. Tuttavien lapsille luen paljon ääneen, koska pidän ääneenlukemisesta. Lapsista on mukavaa, kun joku lukee heille, pikkuraukat kun eivät tajua salakavalaa kasvatus/sivistyspyrkimystäni.
4. En ole koskaan juonut kahvia. Tiedän kyllä miltä kahvi maistuu (pahalta) enkä siksi siedä mitään leivonnaisia, jälkiruokia tai suklaata, missä maistuu kahvi.
5. Olen aina halunnut opettajaksi (vähän aikaa myös toimittajaksi mutta se into laantui äkkiä). Yläasteella, kun keksin että on olemassa myös yhteen aineeseen perehtyneitä opettajia, tajusin haluavani äidinkielen opettajaksi. Lukiossa mulla oli niin mahtavat historian opettajat, että suunnittelen vakavissani hissan opeksi ryhtymistä. Abivuonna palasin kumminkin alkuperäiseen suunnitelmaani enkä ole (ainakaan vielä) katunut. Tosin silloin tällöin päässäni raksuttaa, että jospa hankkisin myös hissan open pätevyyden...
6. Rakastan korvakoruja: mitä isommat ja näyttävämmät ne ovat, sen parempi. Joskus minut on tunnistettu katuvilinästä korviksieni perusteella. Isot korvakorut eivät aina ole käytännölliset, mutta so what, ainakin ne ovat kauniit.
7. Haaveilen muutosta Helsinkiin, missä on kaikki ja kaikkea. Kuvittelen itseni asumassa jossain vanhassa kerrostalossa, jossa on korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Minusta on ihana kuljeskella ympäri Helsinkiä ja katsella ihmisvilinää ja raitiovaunuja. Siksi varmaan olen niin ihastunut Outi Pakkasen dekkareihin, koska ne sijoittuvat aivan ihaniin maisemiin.
Kiitokset vielä SaSolle tunnustuksesta. Olet ansainnut omasi, sillä luet kiinnostavia kirjoja varsin hengästyttävällä tahdilla:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti