Ilokseni huomasin, että melkein koko vuoden jatkunut kuiva kausi lukemisen saralla on näköjään ohitettu ja syyskuussa on lukeminen maistunut taas ihan kiitettävästi. Alkuvuoden tiukka opiskelutahti ja etenkin kandintyön tekeminen verottivat tietysti aikaa lukemiselta, mutta kesällä olin jo ihan huolestunut, kun lukeminen ei kiinnostanut. Raahasin kirjastosta ja divareista pinokaupalla kirjoja, mutta lukematta jäivät. Nyt noita pinoja yritetään sitten pienentää... Osasyy lukublokkini avautumiseen lienevät nämä Outi Pakkasen kirjat, joita olen viime aikoina ahminut. Nyt on vuorossa Yön yli, joka on ilmestynyt 2000-luvun alussa.
Yön yli muistuttaa vähän Muistivirhettä, sillä tässäkään ei tapahdu murhaa vaan pyöritään vanhan mysteerin ympärillä, mihin salaperäiset katkelmat päiväkirjasta pitkin kirjaa viittaavat. Kirjan tapahtumat saavat alkunsa siitä, kun Antero Lehtosen äiti kuolee ja siunauksen toimittaa huomiotaherättävän kaunis naispastori Saara Henriksson. Antero kiinnostuu Saarasta muttei romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä kuten voisi luulla, vaan Saara muistuttaa Anteroa menneisyydestä, minne myös päiväkirjakatkelmat viittaavat.
Taas tätä perus-Pakkasta. Kirjassa liikutaan taas Lauttasaaressa (tai Larussa, kuten kirjassa puhutaan) ja taustalla häärii Anna Laine resepteineen. Yön yli ei ehkä ollut sitä parhainta Pakkasta, mutta paljon parempi kuin viimeksi lukemani Kuolema käy jatkoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti