Blogini on ollut kovasti hiljainen viime aikoina, ja tämä johtuu kesätöistä. Opiskelijana olen paahtanut ylitöitä euron kuvat silmissä kiiluen, joten aikaa ja voimia lukemiselle, saatikka kirjoittamiselle, ei ole ollut. Nyt on kuitenkin pakko kirjoittaa pika-arvio jo hävettävän kauan kesken olleesta kirjasta eli Maija Haaviston Marian ilmestyskirjasta, jonka sain keväällä arvioitavaksi kirjailijalta itseltään ja jonka nyt vihdoin luin loppuun. Nolostuttavan pitkä lukuaika ei suinkaan johtunut siitä, että kirja olisi ollut huono, vaan siitä, että olen tosi huono ja hidas lukemaan tekstiä tietokoneen näytöltä. En ole aiemmin ottanut kantaa sähkökirja vs. perinteinen kirja -keskusteluille, mutta tämän kokemuksen jälkeen voin todeta, että perinteinen kirja on ihan ehdoton ykkönen: se on niin paljon helpompi ottaa lempilukupaikkaani sänkyynkin mukaan.
Mutta sitten itse kirjaan: Marian ilmestyskirja kertoo kirjallisuudessa vähemmän käsitellystä aiheesta, vammaisuudesta ja elämästä pyörätuolissa. Maria on 11-vuotias tyttö, kun hän sairastuu yllättäen vakavasti: Marian sairaudelle ei löydy mitään selitystä ja niin nuori tyttö joutuu aloittamaan koulun pyörätuolissa istuen. Vuosien mittaan Maria joutuu ramppaamaan sairaalassa kokeissa, mutta mitään syytä sairaudelle ei löydy. Pyörätuoli on Marialle kova paikka, kun normaalia nuoren naisen elämää on vaikea viettää, sillä sairaus muokkaa Marian identiteettiä. Kanssaihmisetkään eivät oikein tiedä, kuinka Mariaan suhtautua: äidille Marian sairaus ja pyörätuolissa oleminen on kova pala. Maria saa kuitenkin ystäviä, jotka eivät pyörätuolia kavahda ja ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän alkaa elää itsenäistä aikuisen elämää: muuttaa omilleen, käy töissä ja ihastuu. Elämä siis jatkaa kulkuaan, vaikka syytä sairastumiseen ei näytä löytyvänkään.
Esikoiskirjaksi Marian ilmestyskirja on hyvin kirjoitettu: juoni kulkee eteenpäin vaivattomasti ja kieli on selkeää. Paikoin lukiessa tuli tunne, että tirkistelen, sillä teksti oli välillä hyvin intimiä, vähän kuin lukisi jonkun päiväkirjaa. En tiedä Haaviston taustoista, onko hänellä kokemusta pyörätuolissa olosta, mutta niin tai näin, kirja on kuitenkin vakuuttava. Järjellä ja tunteella -blogin Susa on kuvannut kirjaa "ennen kaikkea yhden nuoren naisen kasvutarina poikkeuksellisissa olosuhteissa" ja olen samaa mieltä, sillä kirjassa kuvataan hyvin Marian kasvua ja itsensä hyväksymistä. Tuskin olisin muuten tartunut tähän kirjaan, ellei kirjailija olisi sitä minulle itse tarjonnut, joten kiitos kirjailijalle tästä ajatuksia herättävästä kirjasta, voin suositella sitä muillekin.
Marian ilmestyskirjasta ovat kirjoittaneet myös mm.
Teresita
Booksy
Peikkoneito
Nyt lähden nauttimaan aurinkoon vapaapäivästäni. Helteistä helluntaita kaikille!
3+/5
PS. Blogiini on tullut taas uusia lukijoita, lämpimästi tervetuloa kaikille!
2 kommenttia:
En ole lukenut Marian ilmestyskirjaa enkä mitään muutakaan kirjaa sähköisesti, mutta olen samaa mieltä kanssasi: paperilta on paljon miellyttävämpi lukea. Project Guttenbergissa on monia kiinnostavia, suomentamattomia klassikkoja suosikeiltani, esim. Montgomeryltä, mutta en vain kyneke lukemaan kaunokirjallisuutta ruudulta!
Pienen mökin emäntä, minäkin olen joskus yritänyt tutustua noihin Project Guttenbergin kirjoihin, mutta kun näytöltä ei pysty lukemaan niin ei pysty. Harmi, koska siellä onvarmasti monia helmiä.
Lähetä kommentti