maanantai 20. kesäkuuta 2011

Orapihlajapiiri

Orapihlajapiiri on Hanna Tuurin ensimmäinen romaani; tätä ennen hän on julkaissut Irlannista kertovia kirjoja. Irlantiin sijoittuu tämäkin kirja, jossa keski-ikäinen nainen päättää vaihtaa maisemaa.

Kirsi on nainen, joka haluaa vaihdosta elämäänsä, ja saa pian kuulla tuttunsa kautta Irlannissa sijaitsevasta Knocknamurran yhteisöstä, jossa asuu kehitysvammaisia. Kirsi innostuu asiasta, mutta teini-ikäinen Anni-tytär laittaa kapuloita rattaisiin: hän ei halua lähteä Kuopiosta mihinkään epämääräiseen yhteisöön eikä joutua eroon bestiksestään. Itkun ja hammastenkiristelyn jälkeen Kirsi saa kuitenkin puhuttua Annin mukaan sillä ehdolla, että aina pääsee pois, jos ei Knocknamurrassa viihdy. Vaikka arki ja työt sujuvatkin hyvin, ja Kirsi tutustuu miellyttävään Antoniin, on sopeutuminen kuitenkin helpompaa Annille kuin Kirsille.

Tartuin kirjaan todella innokkaasti, koska aihe tuntui kivalta ja vaikka en mitenkään ylettömästi olekaan kiinnostunut Irlannista, tuntui kirjan tapahtumapaikka kiinnostavalta. Ensimmäinen yllätys kirjassa oli se, että kertojina vuorottelivat Kirsi ja Anni, vaikka olin koko ajan kuvitellut, että Kirsi on tässä se kertoja. Kunhan yllätyksestä toivuin, alkoi kahden kertojan käyttäminen tuntua luontevalta ja toimivalta ratkaisulta. Toinen yllätys oli se, että kirjassa ei oikeastaan tapahtunut mitään, vaan enemmänkin kuvailtiin asioita. Tämäkään ei alkuhämmennyksen jälkeen pahemmin haitannut, koska Tuuri selvästi osaa hommansa, mutta jos kaipaat enemmän tapahtumia, ei tähän kirjaan kannata tarttua. Kaikkia odotuksia kirja ei ihan lunastanut, mutta oli kuitenkin huomattavasti parempi kuin muutamien arvostelujen perusteella odotin. Kannattaa tutustua, jos aihe tai tyyli kiinnostaa!

Orapihlajapiiristä ovat kirjoittaneet myös
Riikka

3/5

6 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Pidin Tuurin Irlantilaisesta aamiaisesta ja haluaisin palavasti matkustaa Irlantiin - Orapihlajapiirikin olisi siis kiva lukea. Kiitos esittelystä! :)

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Olen miettinyt tätä Orapihjalapiiriä paljon lukemisen jälkeen. On jotenkin jännä, että vaikka lukiessani tuli sellainen olo, että "höh, eihän tässä tapahtunut oikeastaan mitään", olen nyt kääntynyt ajattelemaan niin, että kirja onkin hyvä juuri sellaisena kuin se on. Orapihlajapiirissä on jotain rauhoittavaa ja sellaista, että haluan joskus palata kirjan pariin.

Hanna kirjoitti...

Orapihlajapiirissä on nimenomaan tuota Katjan kuvaamaa rauhoittavuutta. Mie puolestani en usko, että tulen tämän kirjan pariin enää palaamaan, mutta varmasti luen Tuurin tulevat kirjat. Kiitos linkityksestä!

Leena Lumi kirjoitti...

Minä rakastan Irlantia, mutta yhden Tuurin tehtyäni huomasin, että minun Irlantini on ihan eri kuin hänen. Tuuri on mielestäni hieman tylsä kirjoittaja. Olen vahvempien makujen ystävä.

Ooooo, sinä aiot lukea Sade lankeaa, upeaa! Se kirja meni niin, että napsahti Leena Lumi's TOP50 listalle 300 luetun kirjan joukosta. Lue sitten myös, mitä Susa (Järjellä ja tunteella kirjoittaa kirjasta.)

Amma kirjoitti...

Minuun iski juuri Tuurin rauhallinen tyyli ja se, ettei kirjassa oikeastaan tapahtunut mitään. Tai ainakaan enemmän kuin keskivertoelämässä muutenkaan. Ja kuten Katjakin sanoi, tämä jäi mieleen mukana kulkemaan pitkäksi aikaa. Saa pysyvän paikan kirjahyllystäni:)

Susa P. kirjoitti...

Maria, ole hyvä! Olisi kiva lukea mielipiteesi kirjasta, kun saat sen luettua.

Lumiomena, minä taas ajattelin, että vaikka kirja on hyvä, en lukisi sitä uudestaan. Voi olla että toisella lukukerralla en enää jaksaisi innostua rauhallisuudesta.

Hanna, minäkin odotan Tuurin seuraavia kirjoja.


Leena, Valitsin Sade lankeaa lukulistalleni alun perin sinun suosituksestani! Minulla on käynyt kirjan kanssa vähän hassusti; aina kun olen alkanut lukea sitä, olen joutunut palauttamaan sen heti kirjastoon. Mutta tänä kesänä aion lukea sen.

Amma, hyvä pointti tuo, ettei kirjassa tapahtunut sen enempää kuin keskivertoelämässä yleensäkään:)