Saana Saarisen dekkari Kuolema sanoo irti tarttui kirjastosta mukaani kesälukemiseksi outipakkasmaisen nimen perusteella. Kirja on toinen osa kolmiosaista Viola Glas -sarjaa.
Kirjan juoni on hyvin perinteinen: Viola on toimittaja, joka työssään onnistuu sotkeutumaan erilaisiin rikoksiin. Kirjassa Kuolema sanoo irti suuri lehtijätti Laatulehdet Oy järjestää massiiviset yt-neuvottelut eikä aikaakaan kun varatoimitusjohtaja Birgit Kara surmataan. Freelance-toimittaja Viola Glaskin sekaantuu jutun tutkintaan, sillä moni hänen ystävistään joutuu epäillyksi. Yt-neuvotteluiden vuoksi monella on kaunoja Birgitiä kohtaan, joten murhaajaehdokkaita löytyy, mutta lukijan onneksi motiivia ja murhaajaa ei ole kovin helppo päätellä.
Kirjan lukeminen eteni välillä aivan tuskastuttavan hitaasti, mutta syy ei ollut tarinassa vaan siinä, että kirjassa viljeltiin runsaasti viitauksia sarjan aiempaan osaan, jota en siis ole lukenut. Tuntui raskaalta lukea selostuksia aiemmasta osasta, kun en ole sitä lukenut. Samoin hieman häiritsevältä tuntui, etten tiennyt mitään Violan iästä tai ulkonäöstä tai taustasta. Tämä kaikki olisi varmaan selvinnyt, jos olisin aloittanut lukemisen sarjan alusta. Kirjan on kustantanut pieni kustantamo, Luovinet, ja lukiessa pelkäsin että teksti olisi kömpelöä. Huoli oli kuitenkin turha, sillä teksti eteni sujuvasti eikä kielessäkään ollut suuria kömmähdyksiä, paitsi että jotkut dialogit tuntuivat vähän teennäisiltä. Kaiken kaikkiaan Kuolema sanoo irti oli kevyttä ja viihdyttävää kesälukemista, ei ehkä kovin mieleenjäävää, mutta toimi hyvin rentoutumiseen 10 tunnin työpäivän jälkeen.
3-/5
2 kommenttia:
Sarjan lukeminen 'väärässä' järjestyksessä on usein yllättävän hankalaa... Tiedän tunteen! Uskon että esim. Anna Janssonin kirjat olisivat toimineet minulle paremmin jos olisin osannut aloittaa alusta :-/
Booksy, totta:) Toisaalta taas luin alkupään Maria Kalliot ihan miten sattuu mutta pääsin silti kärryille tapahtumista:)
Lähetä kommentti