sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Kettukujan tytöt

Asta Ikosen Kettukujan tytöt tarttui mukaani kirjastosta ihan sattumalta: selailin lastenosaston hyllyjä hajamielisesti, kun näin tämän kirjan, joka oli yksi suurimmista suosikeista lapsena, mutta vuosien kuluessa kirja on painunut muistoissani jonnekin taka-alalle. Riemusaatossa raahasin nyt kuitenkin kirjan kotiini tarkastaakseni, vieläkö tämä kolisee kuten ennen vanhaan.

Kirjan päähenkilö on Kaisu, jonka elämä mullistuu 13-vuotissyntymäpäivänä; Kaisun eläinlääkäri-äiti ehdottaa muuttoa uuteen kotiin. Pian Kaisu, hänen sisarensa ja perheen vaikuttava lemmikkipaljous muuttavat vanhaan omakotitaloon laitakaupungille. Muutto tuo lisää vauhtia Petterssonin naisväen elämään, sillä uudessa kodissa ramppaa useita isäpuoliehdokkaita ja erilaisia karvakorvia. Koulun alkaessa Kaisun elämän täyttää eläinten lisäksi uusi bestis Maiju ja naapuriin muuttanut Toni, joka tosin aluksi tuntuu ärsyttävältä kiusankappaleelta, mutta talvella järjestettävän leirikoulun aikana paljastuu ihmiseksi.

Tämä on tyttökirja parhaimmillaan. Tämä on herttainen hyvänmielen kirja vähän Mari Lampisen Anni-kirjojen tyyliin, sillä kirja on arkinen, mutta ei silti mikään tylsä: kirja kuvaa Kaisun koti-, koulu- ja kaverielämää humoristisesti. Kirjan asiantuntevat kuvaukset eläinlääkärin työstä kiinnostavat varmasti monia kirjan kohderyhmään (n. 11-vuotiaat) kuuluvia (ja myös minua ei-kohderyhmään-kuuluvaan). Kyllä kannatti lukea uudestaan.

Merkillepantavaa kirjassa oli se, että se on kirjoitettu kokonaan puhekielellä ja muistini sopukoista kaivoin sen tiedon, etä ilmestyessään (reilut 10 vuotta sitten) tuota puhekieltä olisi kauhisteltu. En muista oliko se tämä kirja vai joku muu, mutta ainakin oma opettaja oli siitä ihan kauhuissaan ja pelkäsi, että aineissakin alkaisi vilistä kirjan innoittamana pelkkää puhekieltä=) Nyt tuo kauhistelu lähinnä huvitti, sillä minusta puhekieli sopi nuortenkirjaan kuin nyrkki silmään, varsinkin kun Kaisu toimi kirjassa minä-kertojana. Kirjailija lienee kuitenkin saanut paljon negatiivista palautetta kirjoitustyylistään, sillä tämän trilogian kaksi muuta osaa on kirjoitettu kirjakielellä.

3½ /5

************Lapsuuden suosikit -haaste****************** 

3 kommenttia:

linnea / pigeonnaire kirjoitti...

Oi minä muistan tämän kirjan! Ja nyt kannen lisäksi tekstisi toi muita muistoja mieleen.. Minä kuuluin nimenomaan tuohon eläinlääkärikohderyhmään vaikkei tieni sinne loppujen lopuksi päätynytkään.

Puhekielisyyttä en olisi muistanut, mutta enpä usko että se minua olisi siellä haitannut aikoinaan. Hauska muisteluhetki, mainio teksti, kiitos!

Sara kirjoitti...

Tiedätkö minulla oli tämä kirja kädessäni, mutta en sitä sitten ostanut kirpparilta. Sitten, kun tulin kotiin niin sinä kirjoitit tästä kirjasta ja olin ihan hämmästynyt. Jos tulee vastaan seuraavalla kerralla, niin lähtee mukaani. Minulla on tuon puhekielisyyden kanssa välillä ongelma ja en jaksa lukea kirjaa, jos se on kokonaan niin kirjoitettu. Tuleeko sinulle muita esimerkkejä puhekielellä kirjoitetuista "tyttökirjoista"?

Susa P. kirjoitti...

Linnea, kiva kun löytyi muitakin faneja! Kiitos kehuista:)

Sara, olipa hauska sattuma! Muita puhekielellä kirjoitettuja tyttökirjoja ei kyllä tule mieleen mutta suosittelen kyllä lukemaan tämän.