Hitler on ehdottomasti historian mielenkiintoisin henkilö, sillä olisi mukava tietää mitä liikkuu ihmisen päässä, joka tappaa miljoonia ihmisiä. Kiinnostava on myös Hitlerin rakastajattaren, Eva Braunin, tausta ja asema; millainen nainen elää Hitlerin kaltaisen raakalaisen kanssa vuosikausia, luopuu kaikista unelmistaan ja vielä haluaa kuolla hänen kanssaan?
Angela Lambertin teos Eva Braunin elämä kertoo, miten tavallisesta keskiluokkaisesta tytöstä tuli historian kammotuimman miehen mielitietty. Lambert pohtii kirjassaan myös, miksi Eva oli valmis luopumaan Hitlerin takia haaveistaan (avioliitosta ja lapsista) sekä vanhempiensa hyväksynnästä. Kirja kuvaa Evan elämää lapsuudesta kuolemaan, mutta pääpaino on luonnollisesti vuosien 1929 ja 1945 välisillä tapahtumilla. Eva nimittäin tapasi Hitlerin ensi kerran vuonna 1929 ja vuonna 1945 pariskunta meni naimisiin vain päivää ennen yhteistä itsemurhaa bunkkerissa.
Eva Braunin tarinan lisäksi Lambert kuvaa myös kokonaista sukupolvea, sillä hänen äitinsä oli syntynyt samana vuonna Evan kanssa, joten Lambert kuvaa kirjassaan myös hänen äitinsä elämää. Kirjan kautta syntyykin kuva toisen maailmansodan kokeneista saksalaisnaisista, heidän toiveistaan, peloistaan ja syyllisyydestään. Aluksi oudoksuin Lambertin tapaa sekoittaa Evan tarinaan oman äitinsä kokemuksia, mutta kirjan edettyä ajattelin, että joo-o, oikeastaan tämä on parempi näin, sillä äitinsä tarinan kautta Lambert tuo kirjaansa laajemman kuvan siitä, mitä tuon sukupolven saksalaisnaisten elämään kuuluin. Erityisesti mieleeni jäi luku, jossa käsiteltiin tuon ajan lastenkirjoja.
Se mikä minua ärsyttää kaikissa elämäkertakirjoissa on se, että kirjoittajat takertuvat vähän liikaa sivuseikkoihin ja analysoivat niitä loputtomiin. Esimerkiksi kirjassa Lambert kertoo Evan pitäneen nuorena päiväkirjaa ja sille Lambert löysi peräti kolme(!) syytä. Hei haloo, eiköhän jokaisella meistä ole jonkinlainen käsitys siitä, miksi ihmiset pitävät päiväkirjaa (yleisin lienee halu purkaa ajatuksiaan), joten mitä järkeä sitä on pohdiskella loputtomiin?
Pidin tästä kirjasta, sillä se ei suoraan yrittänyt selvittää syytä sille, miksi Eva ja Hitler rakastuivat ja miksi Eva pysytteli miehen rinnalla katkeraan loppuun asti. Pikemminkin kirja teki kaikkensa osoittaakseen lukijan päätelmät Evan syistä olla Hitlerin kanssa vääriksi. Ajatukset siitä, että Eva olisi ollut Hitlerin kanssa vain herättääkseen kohua perheensä keskuudessa Lambert kumoaa toteamalla, että Evalla ja hänen perheellään oli hyvät välit ja hän kärsi siitä, etteivät hänen vanhempansa olisi hyväksyneet Hitleriä. Toinen syy, jonka mukaan Eva olisi kuvitellut rakkaudellaan pelastavansa Hitlerin ja muuttavan hänet kunnon ihmiseksi (vähän kuin naiset jotka rakastuvat koviin rikollisiin) ontuu myös, sillä Lambertin mukaan Eva, ja monet muut saksalaiset, eivät juurikaan tienneet Hitlerin massiivisista puhdistushankkeista. Ehkä totuus onkin vain yksinkertaisesti se, että Eva rakastui palavasti Hitlerin karismaattisuuteen. Karismaattisuudesta puhuttiin kirjassa moneen otteeseen ja Hitleriä verrattiin mm. nykyajan filmitähtiin, mikä oli hieman outoa, sillä kirjan myötä minulle tuli Hitleristä entistä vastenmielisempi kuva enkä todellakaan rinnastaisi häntä tai hänen palvomistaan filmitähtien fanittamiseen.
Oli asia niin tai näin, ei totuutta saada koskaan selville. Kirja oli kyllä ehdottoman mielenkiintoinen ja jätti mieleeni paljon kysymyksiä.
2 kommenttia:
Innostuin sun blogin kautta lukemaan tän kirjan ja hyvä, että luin. Oli tosi mielenkiintoinen ja hyvä kirja. Alussa meinasin välillä tippua kärryiltä, kun ajassa hypeltiin sinne ja tänne ja välillä oli vaikeuksia muistaa kuka henkikö oli kukin, mutta muuten pidin. Varsinkin kirjan loppu, jossa kerrottiin Evan ja Hitlerin yhteisestä itsemurhasta oli kiinnostava. Kirja pyörii vieläkin mielessä ja mulle se on merkki siitä, että kirja on ollu hyvä. :)
Hei Ipu!
Kiva kuulla, että innostuit lukemaan kirjan! Minustakin tämä oli vaikuttava kirja, mutta aika ärsyttävän paljon tässä tosiaan oli hyppelyä ajasta toiseen. Ja ne jatkuvat viittaukset muihin tutkimuksiin vähän rasittivat.
Lähetä kommentti