Kirja kertoo neljästä sisaruksesta, ikävuosilta 6-16, jotka vanhempien kuoleman jälkeen elävät isossa talossa yksin niin hyvin kuin taitavat. Vanhin tyttäristä, Julie, yrittää jollakin lailla pitää perhettä kurissa ja hoitaa perheen kuopusta, vasta 6-vuotiasta Tomia, joka pukeutuu tytöksi. Selvää kuitenkin on, että vailla vanhempien valvontaa elävät sisarukset eivät saa oikein elämästä kiinni, kun vasta saatu vapaus aiheuttaa paljon hämmennystä. Jackin murrosikä aiheuttaa sen, että perheessä roolit menevät väärinpäin.
Olipa omituinen kirja. Kirja veti mukaansa heti ensi sivulta ja seurasin henkeäni haukkoen Julien, Jackin, Suen ja Tomin edesottamuksia. Erikoisen kirjasta teki se, että vaikka tässä oli esillä niin paljon yököttäviä asioita (insesti ja äidin hautaaminen inhottavalla tavalla) ei olisi tullut mieleenkään alkaa kauhistella tapahtumia, vaan niitä seurasi jopa melkein ulkopuolisena ja ikään kuin asiaan kuuluvana. Se oli aika pelottava tunne. Tietysti kirja jätti mieleen paljon askarruttavia kysymyksiä, päällimmäisenä tietysti miksi sisarukset jäivät oman onnensa nojaan vanhempien kuoltua, miksi kukaan ei heitä auttanut tai mikseivät he hoitaneet asioita fiksummin, hakeneet jostain apua? Oliko tässä nyt muistutus siitä, kuinka tärkeää on yhteisöllisyys? Todennäköisesti, sillä vaikkei ihan tässä mittakaavassa tragedioita tapahtuisi niin pienemmissä mittakaavoissa kylläkin. Olipas vähän tätimäinen lopetus, mutta pakko vielä kehua, että kirja oli järkyttävästä aiheesta huolimatta hieno ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Tulevaisuudessa haluan lukea lisääkin McEwania, sillä lukulistalla on Sovitus ja Rannalla.
Psst. Blogiini on ilmestynyt viime päivinä uusia lukijoita. Sydämellisesti tervetuloa teille kaikille!
13 kommenttia:
Susa, minä olen nyt viimeisimpänä lukenut Ikuisen rakkauden ja sanon, että sitä et voi missata! Mieheni lukee sitä nyt.
Siis parasta, jos lukisit hänen koko tuotannon. Minä luin Sementtipuutarhan vasta vähän aikaa sitten. Silloin kun postasin sen. Ei mikään ihme, että Ian McEwanista tuli kuuluisa!
Mun kolmen parhaan lista häneltä on: Sovitus, Lauantai ja Ikuinen rakkaus. Mutta en voi sanoa kuin, että pidän kaikista hänen teoksistaan ihan hulvattomasti. Vaikein oli uusin eli Polte ja se johtui kai siitä fysiikan määrästä siinä...
Minua Sementtipuutarha ei yhtään hätkähdyttänyt ja olen täti-ikäinen, vaan en yhtään täti. Yksi lukija oli järkyttynyt kirjasta...Jos joku lukee jotain suosituksestani, niin minähän kerron vain, mitä minä olen pitänyt kirjasta. Voin henkilökohtaista kirjaneuvontaaa antaa vain jos tunnen henkilön.
Ei McEwanin maailmassa ajatella rationaalisesti, siksi minä ehkä palvonkin hänen kirjojaan. Jos lapset olisivat tilanneet onkun sosiaalitädin apuun, tuo kirja ei olisi ollut edes keskinkertainen, tai vain kuin luuranko ilman lihaa tai ruumis sementissä, johon on tullut halkeama, mutta sieltä ei valu mitään...
(Älä pelästy, luen nyt KAHTA dekkaria;-)
Minä koin kirjan melko samalla tavalla kuin sinäkin. Erikoinen, välillä ehkä aika yökkökin mutta ei yhtään yököttänyt;D hieno kirja!
Minullakin on ollut Ian McEwan jo pidemmän tovin sillä listalla, jossa odottaa minulle vielä vieraiden kirjailijoiden kirjoja. Harmittaa, kun hipelöin jo tätä Suomalaisen kirjaALESSA, mutta en jostain syystä ostanutkaan, kun siirryin katsomaan jo muuta kirjaa.
Leena, hyvä pointti tuo että McEwanin maailmassa ei ajatella niin rationaalisesti; silloin tästäkin kirjasta olisi puuttunut se jokin koukku.
Kiitos kirjasuosituksesta, laitan sen korvan taakse. Olen muiden blogeista vilkuillut kirja-arvosteluja, ja mun kohdalla Polte jää kyllä lukematta, kun fysiikka ei ole mun vahvin laji.
Sanna, tämä on tosiaan hieno kirja.
Susa, minäkin hypistelin tätä alessa, mutten sittenkään ostanut, kun ajattelin että jos en tykkääkään tästä... Mutta kyllä tähän olisi voinut hyvin sen kympin investoida. Suosittelen kyllä lämpimästi tutustumaan kirjailijaan!
Päädyin tänne sivuillesi blogilistan kautta ja luettuani hetken blogia oli pakko kirjoittaa. Blogisi vaikuttaa todella hyvältä ja pidin erityisesti parista kirjailija valinnastasi! :) Itse sain juuri luettua Ian McEwanin Lauantai-kirjan, mikä oli mielestäni todella hyvä.
Minä kieltämättä vähän järkytyin tästä kirjasta, vaikken ole muuten lainkaan helposti järkkyvää tyyppiä. En tiedä, mikä siinä niin ahdistikin. Tai siis olihan siinä selkeitä syitä, mutta en tosiaan yleensä ole herkkänahkainen.
Kirja oli silti loistava. Mutta enemmän pidin McEwanin Rannalla-romaanista ja seuraavaksi aion lukea Sovituksen englanniksi.
PreppyChic, kiitos kehuista ja kirjasuosituksesta. Laitan sen korvan taakse:)
Karoliina, kiva kuulla myös sinun mielipiteesi kirjasta. Rannalla vaikuttaa hyvältä kirjalta, mutta seuraavaksi minäkin aion tarttua Sovitukseen, kun se napottaa sopivasti hyllyssäni. Pahoin pelkään, että saatan pettyä siihen, koska olen kuullut, että kirja on hidastempoinen enkä voi sietää hitaasti eteneviä kirjoja. Mutta pitää varmaan tarttua rohkeasti kirjaan eikä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa:)
Minä taas en kauheasti innostunut. Arvio on blogissani (huom. osoitteen muutos!)
Kiva kun muistutit osoitteen muutoksesta! Tulenkin katsomaan mielipiteesi kirjasta.
Luin tämän kirjan joskus esiteininä, ja sen maailma oli pelottava ja hämmentävä. En muista keneltä kirjan sain, enkä tiedä miksi ihmeessä tämä joku kuvitteli reilu 10-vuotiaan pitävän kirjasta... En ole halunnut lukea kirjaa enää uudestaan, mutta muistan tunnelman edelleen, sen ahdistavuuden kun ei tiennyt mitä asioille olisi voinut tehdä (toisin), eikä insestin käsite mahtunut maailmaani (onneksi).
Aikuisena olen lukenut koko Ian McEwanin tuotannon, ja hän on ehdottomasti lempikirjailijoitani. Tuo ensimmäinen kummittelee joskus mielessäni, samoin kuin The Comfort of Strangers - olen jopa joutunut pelottavaan tilanteeseen itse Venetsiassa. Lauantai on suosikkini, tai olisiko se sittenkin se rantakirja? Ihania kaikki!
Hei Asteriina!
Aika erikoinen valinta kyllä 10-vuotiaalle tämä kirja. Rannalla on munkin lukulistalla, sillä olen kuullut siitä niin paljon hyvää. Muutenkin haluan tutustua McEwaniin enemmän.
Susa, jäikö sinulta lukematta Sovitus ja Rannalla?
Linkiätn tämän arovstelun nyt omaani.
(Minä muistan sinua usein, mutta kuten olet ehkä huomannut, teen huomattavan vähän kotimaista kirjallisuutta. On helpompi sanoa siitä, minkä tuntee.)
Leena, ei ole jäänyt lukematta. Yritän nyt kesällä löytää aikaa lukea nämä, varsinkin Rannalla-kirjaa odotan. Kiitos linkityksestä!
Lähetä kommentti