Toisen taivaan alla

Virpi Hämeen-Anttilan uusin eli Toisen taivaan alla on ollut mulla kesken jo ihan luvattoman pitkään. Nappasin sen sitten mukaani junamatkalle, että lukisin kirjan loppuun. Ei tämä kyllä hitautensa vuoksi mikään kovin hyvä matkakirja ollut, koska ihan väkisinkin alkoi nukuttua tätä lukiessa.

Kirjan juoni on ihan kiinnostava: on Olivia, joka asuu Lontoossa ja on töissä antikvariaatissa. Olivian äiti oli tahitilainen ja Oliviakin on aikanaan saanut kärsiä rotusyrjinnästä. Olivia yrittää unohtaa kokemansa, mutta se nousee aina vaan esille esim. Olivian miesystävän kautta. Olivian poika Matthew on toista maata, sillä hän on kiinnostunut ja ylpeä erilaisista juuristaan. Matthew matkustaa Suomeen selvittämään isänsä suomalaista taustaa ja tutustuu siellä suomalaiseen opiskelijaan, Miia Janssoniin (Miia vilahti jo Hämeen-Anttilan edellisessä kirjassa Päivänseisaus). Miia, jolla on takanaan rankkoja kokemuksia, kiinnostuu Matthewin taustasta ja yhdessä he keskustelevat paljon kulttuurien erilaisuudesta. Ja pisteenä i:n päälle Miia työskentelee vielä elokuvaprojektissa, joka käsittelee suomalaisen pojan ja muslimitytön kiellettyä rakkautta, joten kulttuurinvälisyyksistä puhutaan paljon.

Kirjan lukemisen jälkeen tunsin itseni petetyksi: tässä ei tapahtunut oikein mitään, aina vaan jahkattiin niitä erilaisuuden ja toiseuden kokemuksia kaikkien mahdollisten henkilöiden näkökulmasta. Muutenkin tässä kirjassa oli ihan liikaa henkilöitä, esim. elokuvatiimistä oli ihan turha tuoda esille kaikki mahdolliset tekijät, koska ei lukija voi muistaa heitä kuitenkaan. Erityisesti mua ärsytti kirjassa hitaus, tapahtumat eivät tuntuneet etenevän mihinkään. Toinen ärsyttävä, tai pikemminkin huvittava seikka, oli Miia. Hämeen-Anttila ei kovin uskottavasti kuvannut tätä opiskelijatyttöä, joka kävi kavereidensa kanssa lounaalla(??!) oikeassa ravintolassa ja kun Miia valitteli rikkinäistä kahvinkeitintä, tuli siskolta ratkaisuehdotus kuin apteekin hyllyltä "pyydä heti äidiltä ja isältä uus". Joopa joo.

Mulle ei tästä kirjasta kovin hyvää fiilistä jäänyt ja voin sanoa, että jos et ole aiemmin Hämeen-Anttilaa lukenut, ei tähän ainakaan ensimmäisenä kannata tarttua.