Eniten kirjassa kuitenkin kiinnostaa sen juoni. Claireece Precious Jones on harlemilainen teinityttö, joka totta vie ei ole syntynyt onnellisten tähtien alla, sillä hän on äitinsä pahoinpitelemä ja isän raiskaama. Precious on 12-vuotiaana synnyttänyt isälleen lapsen, pienen Mongon (lapsella on downin syndrooma) ja kirjan alussa Precious odottaa isälleen toista lasta. Preciousin elämä ei siis näytä valoisalta, kunnes hän pääsee kouluun, missä luku- ja kirjoitustaidonta tyttöä opettaa ymmärtäväinen opettaja. Koulu ja opettaja avaavat Preciosille uuden maailman sekä ennen kaikkea toivon paremmasta huomisesta.
Kirjassa mua ärsytti sen kieli, koska Sapphire kirjoittaa todella rasittavaa puhekielen ja slangin yhdistelmää (palautin kirjan jo kirjastoon, joten tekstinäytettä ei ole saatavilla). Jossain sivun 30 paikkeilla koin suuren herätyksen: kirjassa on vähän pakko käyttää slangia, koska mitäs muutakaan kieltä koulua käymätön tyttö osaisi. Mikä valaistuminen! Lopussa kieli muuttuu aavistuksen verran luettavammaksi, mikä tietenkin viittaa siihen, mitä kaikkea uutta Precious oppii koulussa. Tarina oli mukaansatempaava, nopeasti etenevä ja varsinkin loppu oli ihanan valoisa. Isän pahoinpitelyt ja raiskaukset oli tässä kirjassa kuvattu piinaavan tarkasti ja yritin aktiivisesti unohtaa sen, että tämä voisi tapahtua oikeasti.
Hurjasta tarinasta huolimatta kirjan luki nopeasti, alle 200 sivuinen kirja ei riittänyt minulla edes koko junamatkaksi. Jos kaipaat jotain pysähdyttävää mutta kuitenkin valoisaa luettavaa etkä jaksa kahlata tiiliskiveä, tämä on hyvä valinta.
3/5
7 kommenttia:
Hei vaan, uusi lukija ilmoittautuu... :)
Precious oli musta jännä luettava, tavallaan aika raskas mutta silti nopea, kevyt ja positiivinen vaikka juoni olikin mitä on.
Preciousin tarina pisti ainakin mut miettimään sitä miten hyvin omat asiat oikeastaan ovat. On saanut kasvaa onnellisena, ilman väkivaltaa, saanut koulutuksen...
Me käytiin katsomassa tämä leffassa, ja kirja kiinnostaisi myös. Taitaisin lukea kuitenkin mieluummin englanniksi, kun murteen ja slangin kääntäminen on tosi haastavaa ja lopputulos usein kömpelö.
Luin tämän kirjan viime kesänä ja minuun se teki suuren vaikutuksen. Muistan että erityisesti yksi kohta liikutti ihan kyyneliin asti, ja kirjoitinkin sen ylös itselleni. :)
"Opettaja kattoo mua. Mä oon ainut joka ei oo sanonut mitään. Tekis mieli sanoo jotain, mut mä en osaa. Mä en oo tottunut puhumaan, miten mä voin sanoo jotain? Mä katon maikkaa. Se sanoo:" No, Precious, miten on - tuntuuko sinusta että sinä olet oikeassa paikassa?" Mä tahtoisin sanoo sen minkä mä oon aina halunnu kertoo jollekulle - et kaikki kirjan sivut, paitsi ne joissa on kuvia, on mun silmissä ihan saman näkösiä. Kertoo takapenkistä jossa mä en nyt istu. Kertoo miten mä seitsemän vanhana istuin koko päivän samassa tuolissa liikkumatta. Nyt mä en oo seitsemän. Mä itken. Mä katon maikkaa, kyyneleet valuu mun silmistä, mut mä en oo surullinen eikä mua hävetä. "Sanokaa te opettaja", mä kysyn, "olenks mä oikeessa paikassa?" Se antaa mulle paperinenäliinan ja sanoo:"Olet, Precious, kyllä sinä olet.""
No, eipä se noin asiayhteydestään irroitettuna niin koskettavalta tunnu, mutta siellä tarinan keskellä tuo oli hyvinkin koskettava pätkä. :) Kävin katsomassa leffan pian kirjan lukemisen jälkeen ja pidin kyllä kovasti siitäkin, eli suosittelen kyllä katsomaan sen.
Norkku, tervetuloa mukaan! Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että kirja muistutti, miten hyvin mulla on asiat verrattuna muihin.
Karoliina, suosittelen lukemaan kirjan englanniksi, sillä slangin kääntäminen on tosiaan ongelma. Ehkä tässäkin paikoin töksähtelevä kieli johtui juuri käännöksestä?
Sara, minusta tuo pätkä kosketti kyllä tässäkin:) Precious on tosiaan suunnitelmissa katsoa myös elokuvana, ja se sattuukin sopivasti pyörimään Canal plussalla.
Minäkin luin tämän juuri viikko sitten! Mukavan nopealukuinen, mutta silti pysäyttävä ja mielenkiintoinen kirja. Suunnitelmissani on joku päivä suunnata Filmtowniin alekuponkien kanssa ja vuokrata ja katsoa tämä elokuva. Ehkäpä viikonlopuksi tekemistä :)
Janninna, tän leffan (tai minkä vaan) katsominen kuulostaa kyllä hyvältä viikonlopputekemiseltä:)
Moi!
Ajattelin vain kysäistä, että kannattaako kirjaa lukea jos on vasta 16? Tuli vaan mieleen kun kirjoitit, että kuvaukset raiskauksista ja pahoinpitelystä oli tehty tarkasti...
Lähetä kommentti