Marianne Cedervallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on ollut esillä jo useissa blogeissa ja mikä ettei, onhan kyseessä mahtava kesäkirja, kuten hehkeä kansi antaa olettaa.
Kirja on kevyttä kesäjännitystä, jonka pääosassa on kaksi hyvin erilaista naista: Mirjam ja Hervor. Mirjam on tyylikäs lääkäri, Hervor puolestaan vähän höpsähtänyt ja homssuinen poppatohtori. Mirjamilla on ollut epäonnen miesten suhteen, sillä hän joutunut huijatuksi ja maksamaan kolmen miehen velkoja. Nyt hän palaa Hervorin kanssa Gotlantiin tarkoituksenaan kostaa näille miehille. Naisten kostomenetelmät menevät noitahommien puolelle, kun he innostuvat kokeilemaan kaikenlaisia yrttejä sekä sitä, voivatko ajatukset todella tappaa.
Tartuin kirjaan innostuneena, koska kirjasta on ollut juttua jo monissa blogeissa. Kirja etenikin sutjakkaasti, mutta kaksi kolmasosaa luettuani alkoi vähän tympiä, sillä kirjassa oli sekaisin vähän kaikkea: jännitystä, murhia, vähän rakkautta ja ripaus mystiikkaa. Sekaisuus alkoi kirjan lopulla ärsyttää sen verran paljon, että luin kirjan loppuun pikaharppauksella. Ehkä vähän tiivistämällä ja karsimalla kirjasta olisi saanut paremman ja näppärämmän? Erikoisena vivahteena mieleeni jäi suomentajan tekemän ratkaisu, jossa jotkut henkilöt oli pantu puhumaan murretta tyyliin "Snääkö nuo ruusut panit tuohon?" Ei siinä muuten mitään häiritsevää ollut, mutta koska kyseessä oli käännöskirja, jäin miettimään, että puhuttaisiinko Gotlannissa vähän tuolla tavalla. Vaikka kirja ei kaikki odotuksia ihan lunastanutkaan, on tässä kuitenkin oiva kesäkirja helppoa luettavaa kaipaavalle.
Tästä ovat kirjoittaneet myös mm.
Leena Lumi
5 kommenttia:
Samaa mieltä kanssasi. Ihan kelvollinen kesäkirja, jossa Gotlantia kuvataan ihanasti. Murre, sekä Gotlannin että Hervorin puhuma pohjoisen, häiritsi minua aika tavalla.
Minäkin siis luin tämän. :)
http://luminenomena.blogspot.com/2011/06/marianne-cedervall-ajattelen-sinua.html
T. Katja / Lumiomena
Hei Katja! Unohtui tosiaan laittaa, että kirjan luettua tekisi mieli lähteä Gotlantiin, kun sitä kuvattiin niin kauniisti. Lisään arviosi listaan.
Kiva kesäkirja tosiaan, ja Gotlannin maisemat kuvailtiin ihanasti:)
Samat sanat! Minäkin kaipasin kirjasta selkeämpää valintaa tyylin suhteen, nyt siinä oli vähän kaikkea. Mutta tämähän oli kirjailijan ensimmäinen kirja, ehkä seuraavassa hän uskaltaa jo lähteä rohkeasti johonkin tiettyyn suuntaan.
Sanna, totta:)
Amma, minäkin ajattelin, että kirjailija saa aika paljon anteeksi sillä, että tämä on esikoiskirja. Haluan ehdottomasti lukea myös muita hänen kirjoittamiaan kirjoja jos/kun niitä ilmestyy.
Lähetä kommentti