Se on moro, hullu luokka

Kun puhun lapsuuteni suosikkikirjoista, ei niistä voi puhua ilman Kaisa Ikolan kirjoittamaa Hullu luokka -sarjaa. Hullu luokka -kirjat olivat suursuosikkejani joskus ala-asteella ja kirjat kuluivatkin käsissäni monta kertaa. Olin erityisen iloinen, kun sain houkuteltua kaksi kaveriani näiden kirjojen ystäväksi ja kolmestaan siteerasimme välkillä parhaimpia juttuja näistä kirjoista.

Hullu luokka on kymmenosainen sarja (kaksi ekaa osaa ovat Kaisa Ikolan ja Minna Kulmalan käsialaa), joka ilmestyi 90-luvulla. Sarja kertoo 8B-luokasta (myöhemmin 9B), joka on koko koulun villein. Eivät oppilaat ole pahoja, mutta kun he ovat idearikkaita, ehtiväisiä ja aktiivisia on selvää, että kaikenlaista sattuu. Kirjan keskushenkilöitä ovat Miina, Anna ja Emilia sekä pojat Loiva ja Herbert, mutta kirjoissa nähdään myös muita luokan oppilaita ja suuri joukko opettajia, joilla on hauskoja lempinimiä kuten Lentävä komeetta, Sputnik ja Napsu.

Sarjan kirjat noudattavat kaikki samaa kaavaa sen suhteen, että niissä kuvataan luokan älyttömiä tempauksia, kuten kadonneen opettajan arvoituksen ratkaisemista. Riemastuttavaa antia ovat myös erilaiset epätoivoiset lunttausviritykset, joita varsinkin Loiva harrastaa. Hän menee jopa niin pitkälle, että lahjoo paikallisradion juontajan lukemaan radiossa bilsankirjaa kokeen aikana ja Loiva kuuntelee lähetystä pienestä radiosta. Lisäksi kirjat ovat täynnä huvittavia ruotsin käännöksiä, sillä Loiva ei viitsi paneutua ruotsin (tai mkinkään muunkaan aineen opiskeluun) vaan käyttää aikansa mieluummin uusien lunttaussysteemien kehittelyyn ja keksii tunnilla luovia vastauksia omasta päästään. Loivan takia koko luokka istuukin usein jälki-istunnossa. 

Suurimmassa osassa sarjan kirjoista aiheena on kuitenkin erilaiset rahankeruutavat luokkaretkeä varten. Luokka nimittäin päättää ysin alussa, että retkelle on keväällä päästävä, ja koska opettajat eivät edellisen kevään epäonnisen Helsinginreissun jälkeen halua auttaa 9B:tä rahankeruussa tai retkijärjestelyissä, on luokan otetava ohjat omiin käsiinsä. Niinpä 9B mm. järjestää huutokaupan, jossa melkein huutokaupataan reksin rouva, näyttelee Romeota ja Juliaa ilman parveketta, tuuraa paikallisradion juontajaa hiihtolomalla, pyörittää kahvilaa, tekee elokuvan ja terrorisoi kaupunkia ennennäkemättömien vessapaperimyyjäisten vuoksi. Lapsuuden suosikit -haastetta varten lukemani Se on moro, hullu luokka on sarjan viimeinen osa ja siinä 9B pääsee viimeinkin kauan odotetulle luokkaretkelle. Rahojen puutteessa luokka pääsee vain Tampereelle ja sielläkin ainoastaan ilmaiskohteisiin, mutta onnistuu saamaan koko mansen ja valvojan sekaisin.

Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että se jaksaa naurattaa aina uudestaan ja uudestaan - jopa vuosien tauon jälkeen. Se on moro, hullu luokka on juuri sellainen kirja. Kirjat ovat humoristisia, kevyitä ja ohuita, ja vaikka kirjan henkilöt ovatkin yläkoululaisia, niissä ei läträtä viinalla tai kiroilla vaan ne sopivat juuri siksi hyvin alakoululaisille. Lukiessa kiinnitin huomiota kuitenkin siihen ikävää tosiseikkaan, etteivät kirjat kestä kovin hyvin aikaa - tämä seikka on ollut aiemmin esillä myös blogini kommenttiosiossa. 2000-luvun vaihteessa syntyneet nuoret ovat tuskin ikinä kuulleet esimerkiksi Kuurankukka-kappaletta, josta on mahtava mukaelma kirjassa Hullu luokka eetterissä, tai jos ovat, eivät ymmärrä sitä suurta suosiota, joka kappaleella takavuosina oli. Meille 90-luvulla Hullu luokka -kirjoja lukeneille tämä oli kuitenkin mahtava nostalgiapläjäys. Ja kyllä, kirjan luettua haluan edelleenkin opettajaksi=)

4½ /5