Sain Kirjojen keskellä -blogin Maijalta tämän tunnustuksen, kiitos kovasti Maijalle.
Tuttuun tapaan tässä kuuluu paljastaa itsestään asioita. En muista mitä kaikkea olen itsestäni paljastellut, mutta tällä kertaa lähden liikkeelle kirjallisilla paljastuksilla.
1. Kirjahyllyni kirjat ovat tiukassa järjestyksessä: saman kirjailijan kirjat ovat peräkkäin ilmestymisjärjestyksessä. Kuitenkaan kovakantiset ja pokkarit eivät voi olla sekaisin, vaan pokkarit löytyvät hyllyn toisesta reunasta kirjailijan mukaan, ilmestymisjärjestyksessä totta kai.
2. En osaa käyttää kirjanmerkkejä, vaan taittelen kirjan sivuja. Koirankorvista aina näkee mitkä kirjat ovat olleet minulla. Toisilta lainassa olevia kirjoja en tietenkään turmele samalla tavalla, vaan käytän kirjanmerkkinä mitä tahansa paperinpaloja tai kuitin kappaleita.
3. Kirjojen lisäksi luen mielelläni myös lehtiä. En ole lehtien suhteen kovin kranttu, vaan lähes kaikki kelpaa Kielikellosta Seiskaan ja Historiasta Eevaan. Viikon kohokohta on aina torstaina kun uusin Me Naiset ilmestyy.
4. Kärsin lukujumista hyvin harvoin, kirjoitusjumi iskee kyllä sitäkin useammin.
5. Olen fiilislukija ja siksi lukulistat eivät koskaan pidä minun kohdalla paikkaansa.
6. Haaveilin vuosikausia lukupiiristä. Viime vuonna osallistuin yhteen, mutta ikäväkseni huomasin etteivät ne olekaan minun juttuni; tietyn kirjan lukeminen tiettyyn päivään mennessä tuntui kauhealta pakkopullalta.
7. En lopeta koskaan lukemista kesken luvun ellei luku ole kauhean pitkä. Tapahtumat jäävät hölmösti kesken, jos lopetan kesken luvun. Tai näin ainakin itselleni väitän.
8. Olen pikkuisen mustasukkainen omistamistani kirjoista; en lainaa niitä kenelle tahansa.
7 kommenttia:
Vau, kirjahyllyjärjestyksesi herättää täällä ihmetyksensekaista kateutta! Bravo :-)
Lukijaprofiilini tekstien arvostamisen suhteen olen samanlainen kuin sinä: luen mitä vain ja arvostan kaikkia yhtä paljon. No, 7 päivää ei ole minun juttuni, olen sillä tavalla tylsimys, mutta kampaajalla voin selailla sitäkin, jos muuta ei ole saatavilla. Sitten vaihdan kampaajaa :-D!
Mutta se ei vain passaa minulle.
Hei Susa kiva lukea näitä tunnustuksiasi ja minä olen kanssa niin fiilislukija. Minulla on isot pinot kirjoja odottamassa ja suunnitelmat, milloin luen mitäkin, mutta ei se mene koskaan niin! Tartunkin sitten ihan muuhun kirjaan ja tänäänkin sain yhden uutuuden, johon varmaan tartun heti. Mutta Susa ne hiirenkorvat! Siitä herää minulla ihan kauhea kirjojen suojeluhalu. Ei saa, kirjat kärsii! Jos tämän muistat seuraavan kerran, kun meinaat taittaa kulman sivusta hih! Ei minullakaan ole kirjanmerkkejä, mutta kaikki lappuset käyvät hyvin ja kokeile vaikka tarralappuja.
Kiva kun vastasit tähän haasteeseen! :)
Minäkin ihailen organisoitua kirjahyllyäsi. Minulla ei koskaan onnistuisi moinen, kun hyllytilaa on aivan liian vähän.
Saran tavoin minuakin hyytää nuo hiirenkorvat! :D (Luin kerran, että joku kirjasto oli järjestänyt näyttelyn palautettujen kirjojen väleistä löytyneistä kirjanmerkeistä. Tosin niitä varsinaisia kirjanmerkkejä oli ollut todella vähän, enempi oli ollut juuri niitä kuitteja ja vessapaperia - johon muuten itsekin törmäsin viime viikolla kirjaston kirjaa selatessa...)
Aiemmin selkäpiitäni riipi myös pokkareiden rypistyneet selkämykset, mutta nykyään arvostan enemmän helpompaa lukukokemusta kuin sileitä selkämyksiä :) Enkä muuten hirveän mielelläni lainaa kirjojani, mutta yritän opetella vähän reilummaksi siinä suhteessa.
Booksy, et ole ainoa:) Arvaat varmaan että mua ärsyttää kirjahyllyn tämänhetkinen tilanne kun tilaa on niin vähän.
Paula, seiskaa on pakko lukea että tietää kenen kanssa kukakin on ja mitä kuuluu Nykäsen Matille:)
Sara, auts, nyt punastuin sanoistasi. Tarralappuja olen kokeillut, mutta niihin tarttuu kaikkea nöyhtää ja ne katoilee... Nyt kyllä muistin sinua kun sain kirjastosta iskemättömän kirjan käteeni ja tungin sen lainakuitin sinne väliin. Jospa nyt oppisin...
Maija, minua ei ole koskaan pokkareiden rypistyneet kannet häirinneet, mutta yksi kovakantinen kirja häiritsee kovin, kun viskasin kostean pyyhkeen siihen päälle ja kansipaperi kastui kulmasta. Minä löysin kerran kirjastonkirjan välistä nenäliinan! Löytö yökötti minua niin paljon, että en edes viitsinyt lukea kirjaa loppuun.
Hei! Kiitos tunnustus-jutustasi ja -haasteesta. Hauskoja olivat sinun tarinasi! Otan sen vastaan, mutta menee vielä hetki, ennen kuin ehdin syventyä siihen. Nyt nimittäin on kiirettä!
Kohta taas tavataan! Tiedät kyllä missä merkeissä, ääääh.
Leinikki
Leinkki, niin just: äääh:)
Lähetä kommentti