tiistai 27. joulukuuta 2011

Loppuunkäsitelty

Monen vuoden tauon jälkeen otin luettavakseni Anna-Leena Härkösen kirjan Loppuunkäsitelty. Ilmestyessään paljon julkisuutta saanut kirja käsittelee itsemurhaa läheisen näkökulmasta, sillä se kertoo Härkösen omista tuntemuksista, kun tämän pikkusisko Killi Härkönen teki itsemurhan joulukuussa 2003. 

Loppuunkäsitelty on päiväkirjamainen teos, joka alkaa Killin kuolinpäivästä. Kirjassa Härkönen kuvaa tuntemuksiaan vuoden ajalta: aluksi lähes päivittäin, mutta loppua kohti merkinnät harvenevat niin, että niitä kertyy vain muutama. Teos alkaa Killin kuolinpäivästä, joka on lähes tavallinen: aamulla vain on oltu lapsen kanssa sairaalassa. Iltapäivällä poliisit seisovat ovella ja kertovat Killin kuolleen, pikkusiskon, jota isosisko ei pystynyt suojelemaan. Kirja on täynnä kaipuuta, surua ja itsesyytöksiä, mutta myös lohduttavia muistoja ja haikeaa luopumista.

Tällaista omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa kirjaa, vieläpä arasta aiheesta, on mahdotonta arvioida, joten tyydynpä vain toteamaan, että Loppuunkäsitelty on edelleen yhtä vavahduttava ja ajatuksia herättävä lukukokemus kuin ekalla kerralla. Kirja kuvaa hienosti läheisten kokemaa surua yllättävän itsemurhauutisen edessä ja toisaalta surusta toipumista ja sisarusten välisiä suhteita. Muistan alkuun ihmetelleeni, miten kukaaan jaksaa lukea 200 sivua pelkästään surusta. Pelkäsin tuolloin, että kirja menee samojen asioiden toisteluksi. Pelko oli turha, sillä kirja pysyy hyvin kasassa, mitä nyt muutaman kerran kerrataan suruviestin saamista. Kirja ei myöskään aiheesta huolimatta ollut kovin raskassoutuinen, siitä piti huolta Härkösen tuttu mustan huumorin täyttämä kirjoitustyyli. Loppuunkäsitellyn jälkeen muistin taas miksi ihailen Härköstä niin paljon - tietysti rehellisten tekstien takia.

Luin kirjan osana siskoshaastetta.

3+/5
Otava 2006. 6. painos.
221 sivua.

8 kommenttia:

Tuulia / Lukutuulia kirjoitti...

Anna-Leena Härkönen on kotimaisista kirjailijoista yksi suosikkejani! Luin Loppuukäsitlety -kirjan arviolta noin viisi vuotta sitten, muistaakseni pidin kirjasta kovasti rankasta aiheesta huolimatta. Tosin Anna-Leena Härkösen kirjoista mikään ei ole tuottanut minulle pettymystä!

Tuulia / Lukutuulia kirjoitti...

Hupsista, "pieni" kirjoitusvirhe sujahti tekstiini :)

Sanna / Luettua kirjoitti...

Mulla on tämä Härkönen vielä lukematta vaikka olen lähes kaikki muut lukenutkin ja tykännyt kovasti. Tämä meneekin siis lukulistalle nyt:)

Susa P. kirjoitti...

Tuulia, kiva törmätä muihinkin Härkös-faneihin. Ja totta puhut: Härkösen kirjoissa ei juuri huteja ole.

Sanna, kiva kuulla ajatuksesi tästä kirjasta sitten.

Sara kirjoitti...

Minulla oli tämä kirja kauan kirjahyllyssä ja lopulta annoin sen eteenpäin. Luin hiukan alkua ja tuttua Härköstähän se oli. Tuli mieleen tyylistä hänen toinen omaelämäkerrallinen kirjansa Heikosti positiivinen. Rankka, mutta tärkeä aihe!

Katri kirjoitti...

Itse lainasin tämän kirjastosta ajatuksena lukea se tässä lomapäivinä. Ihan kiva siis lukea vähän alustusta tälle =)

ANNI kirjoitti...

Härkönen on mun lempparikirjoittajia, mutta valitettavasti tämä on vielä lukematta! Hyllystä kyllä löytyy onneksi :)
Härkösellä tosiaan on mitä hulvattomin huumorintaju! Hänen kolumnejaan lukiessa repeilen lähes poikkeuksetta ääneen.

Susa P. kirjoitti...

Sara, tosiaan, kirja muistuttaa paljon Heikosti positiivista juuri aiheen takia. Ja aihe on tärkeä, ilman muuta.

Katri, kiva lukea sitten sinun mielipiteesi.

Anni, Härkösen kolumnit ovat kyllä päivän pelastajia:D Onneksi on myös ne kolumnikokoelmat, joista parhaita kolumneja voi lukea.