Viime viikot ovat olleet melkoista vilsekettä, kun olen korjaillut läjäpäin tekstejä ja kokeita sekä tehnyt arvointeja - siitä siis johtuu blogihiljaisuuteni. Lukenut olen koko ajan, mutta lukemisten kirjaamiseen aika ei ole riittänyt. Täytyy ottaa loppukiri, että saan edes suurimman osan lukemistani kirjoista kirjattua tänne ennen vuoden vaihdetta.
Kirsti Kurosen nuortenkirjasta Piruettiystävyys kiinnostuin kesällä, kun luin siitä Saran kirjoista, mutta kauan kesti ennen kuin sain kirjan käsiini kirjastosta. Nimensä mukaan kirja kertoo baletista, mutta myös muustakin: kilpailusta, epävarmuudesta, ystävyydestä ja syömishäiriöstä. Kirjan päähenkilö on 14-vuotias Elli, joka harrastaa balettia. Elli on perfektionisti, joka kilpailee kaikesta parhaan kaverinsa Doriksen kanssa. Doris on kaikkea sitä, mitä Elli haluaisi olla: kaunis, laiha ja lahjakas tanssija. Verratessaan itseään Dorikseen Elli ei huomaa, mitä kaikkea hyvää hänessä on, ei vaikka hän saa hyvän roolin balettikoulun Pähkinänsärkijästä, kunnes tulee Tuukka. Tuukasta Elli on kaunein ja lahjakkain, mutta Elli itse ei meinaa sitä uskoa. Lopulta perfektionismi vie Ellin juoksemaan öisille lenkkipoluille yhä uudestaan ja uudestaan... Lopussa Doriksesta paljastuu yllättävä asia, mutta ei siitä sen enempää:)
Kuronen kirjoittaa sujuvaa tekstiä, jota ahmii mielikseen. Kirja koostuu sekä Ellin päiväkirjamerkinnöistä että kerrontajaksoista ja rakenne on sujuva. Kuronen kirjoittaa nuorten tyttöjen elämästä ja paineista todella uskottavasti vailla "saarnaavaa" otetta. Elli on uskottava henkilö, joka herätti minulla vastuttamattoman halun puristaa hänet syliin ja vakuuttaa, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on. Ettei elämä olisi liian kurjaa, on mukana myös rakkautta: Tuukka on oikea ihannepoikaystävä, minun makuuni ehkä liiankin sliipattu ja siksi aavistuksen epäuskottava, mutta varmasti oikein sopiva ihannepoikaystäväksi. Kirjassa kiinnitin tietysti huomiota myös kieleen, joka on poikkeuksellisen kaunista. En jaksa hermostua siitä, jos kirja on kirjoitettu puhekielellä ja nuortenkirjassa puhekieli on usein parempi ja ainakin luontevampi valinta kuin kirjakieli, mutta tässä kirjakieli oli kyllä paikallaan, varsinkin kaunis sellainen, missä ei kiroiltu turhia. Kokonaisuutena minulle jäi kirjasta laadukas tunne ja voisin huoletta suositella tätä oppilailleni luettavaksi, sillä olen huomannut, että syömishäiriöstä kertovat kirjat kiinnostavat monia nuoria.
Piruettiystävyys on voittanut Topelius-palkinnon.
4-/5
Karisto 2010.
196 sivua.
Karisto 2010.
3 kommenttia:
Hei Susa
Olipa kiva kuulla, että luit tämän ja pidit! Minulla heräsi ihan samoja ajatuksia kuin sinulla kirjasta. Kirja on hyvä! Toivottavasti oppilaasi kiinnostuvat, ja tytöillehän kirja sopii erinomaisesti!
p.s. En uskaltanut lukea tuota edellistä postaustasi Rannelan Scarlettin puvusta, kun en ole vielä lukenut kirjaa... myöhemmin! :)
Tämä kirja kiinnostaa nyt entistä enemmän, kiitos hyvän esittelysi. En tiennyt, että tässäkin on kyse syömishäiriöistä, vaikka ei kai se yllättävää ole, kun kerran balettimaailmassa liikutaan. Toivottavasti pääsen tämän kimppuun heti alkuvuodesta.
Sara, totta, tytöille tämä sopii hyvin. Odotan mitä pidät Rannelasta.
Lukutoukka, kiitos kehuista ja kiva että kiinnostuit kirjasta. Olisi kiva kuulla mielipiteesi sitten kun saat kirjan luettua.
Lähetä kommentti