torstai 21. heinäkuuta 2011

Hyvästi Hiekkala

Kaivelin vanhempieni luona kaappeja ja löysin pinon vanhoja kirjoja, joten pääsin samalla edistämään Lapsuuden suosikit -haastetta. Vuokka Niskasen Hiekkala-kirjat on tarkoitettu juuri lukemaan oppineille lapsille ja ne kertovat Hiekkalan perheen lasten elämästä 30- ja 40-luvulla ensin kotona Karjalassa ja sitten evakkopaikoissa ympäri Suomea. Sarjan alkuosan kirjat käsittelevät tavallisia arkipäivän asioita, kuten leikkejä, mummolavierailuja ja lukemaan oppimisen vaikeutta. Sarjan myöhemmät osat kertovat sodasta lasten näkökulmasta, evakkotaipaleesta ja siitä pelosta ja hämmennyksestä, jota uudet asiat aiheuttavat.

Itseltäni löytyy kirja Hyvästi Hiekkala, joka kertoo talvisodasta. Aluksi lapset elävät kotona Käkisalmessa tavallista elämää: odotetaan koulun alkua, mutta päivät kuluvat vielä leikeissä ja sotilaiden harjoituksia seuratessa. Syksyn kuluessa elämä muuttuu kummalliseksi; eräänä päivänä isä sanoo, että Olavin, Inkerin ja pikkusisko-Annikin on lähdettävä äidin kanssa mummolaan Tulolan saarelle turvaan siltä varalta, että sota syttyy. Aluksi lapset ovat innoissaan lähdössä mummolaan, mutta oleskelu mummon luona meneekin odotettua pidemmäksi ja eräänä päivänä radiossa kerrotaan, että on syttynyt sota. Tulee desanttien pelko, radiouutiset, joissa kerrotaan "ei mitään uutta rintamalta", pommikoneet, joiden vuoksi juostaan lumipuvut niskassa kellariin ja aikuisten kummalliset puheet, joita kutsutaan "sotasalaisuuksiksi". Kirjan lopussa lapset joutuvat lähtemään kohti tuntematonta, evakkomatkalle.

Tykkäsin näistä kirjoista lapsena aivan valtavasti. Olin aika vanha, kun löysin nämä kirjat, varmaan melkein kymmenen, mutta siitä huolimatta ahmin kirjat suurella innolla. Olin todella pettynyt, kun sarja loppui ja muistaakseni sepitin itse näille jatkoakin. Hyvästi Hiekkala tuntui edelleen oikein toimivalta kirjalta, sillä se kertoi sodasta realistisesti, mutta kuitenkin lapsen tasolle sopivasti. Kirja sopii hyvin myös juuri lukemaan oppineelle lapselle, sillä kappaleet ovat lyhyitä, kirja sisältää kuvia ja pitkät sanat on vielä tavutettu. Aikuista lukijaa huvitti kovasti se, miten salamyhkäistä lapsen saaminen on ennen ollut: Olavi ja Inkeri ihmettelevät kovasti, kun naapurin tädit varoittelevat äitiä nostelemasta mitään raskasta ja sitä, miksi äiti sulkeutuu toiseen huoneeseen puhumaan isän kanssa kummallisia puheluita. Yllätys onkin melkoinen, kun he evakkojunassa herätessään huomaavat uuden pikkuveljen nukkuvan äidin vieressä. Nämä ovat hyviä kirjoja edelleen.

4½ /5

5 kommenttia:

Luru kirjoitti...

Olisipa mukavaa lukea Hiekkaloita uudestaan! Minäkin tykkäsin näistä kovasti lapsena.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Oi, ihanat Hiekkala-kirjat! Minäkin pidin näistä. Luin näitä pitkään lukemaan oppimisen jälkeenkin ja muistan, miten tokaluokalla opettajani tuumi, että "nämä taitavat olla Katjalle vähän liian helppoja kirjoja". Helppoja tai ei, minä pidin tarinasta! :)

Amma kirjoitti...

Minä en ole koskaan lukenut Hiekkala-kirjoja, kuulinkin niistä ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten! Se on ihmeellistä, koska kotitilani nimi on Hiekkala, joten voisi kuvitella, että kirjat olisivat tulleet vastaan kotona tai koulussa, mutta ei! Voisin kyllä näihin tutustua ihan nimen perusteella, mutta kaikki jotka näitä ovat lukeneet tuntuvat muistelevan lämmöllä, joten sisältökin kiinnostaa :)

Leinikki kirjoitti...

Hei! En muista lukeneeni Hiekkala-kirjoja lapsuudessani. Minä vuonna ne ovat ilmestyneet?

Kiitos, kun tulit blokini lukijaksi, sinä toinen äikänopeksi opiskeleva. :)

Susa P. kirjoitti...

Mukavaa että löytyy näin paljon Hiekkalan ystäviä! Tarina on kyllä aivan ihana, kuten Katja mainitsikin.

Amma, onpa kummallista ettet ole törmännyt Hiekkaloihin! Muistan, että ala-asteella meidän koulukirjastossa ei paljon muita kirjoja ollut kuin Hiekkaloita. Näitä voisi olla hauska lukea omille lapsille.

Leinikki, kiitos kommentistasi! Mielelläni luen hyviä kirjablogeja:) Hiekkala-kirjat ovat ilmestyneet pääosin 80-luvulla, pari ekaa ihan 70-luvun lopussa.