Hyvästi Hiekkala

Kaivelin vanhempieni luona kaappeja ja löysin pinon vanhoja kirjoja, joten pääsin samalla edistämään Lapsuuden suosikit -haastetta. Vuokka Niskasen Hiekkala-kirjat on tarkoitettu juuri lukemaan oppineille lapsille ja ne kertovat Hiekkalan perheen lasten elämästä 30- ja 40-luvulla ensin kotona Karjalassa ja sitten evakkopaikoissa ympäri Suomea. Sarjan alkuosan kirjat käsittelevät tavallisia arkipäivän asioita, kuten leikkejä, mummolavierailuja ja lukemaan oppimisen vaikeutta. Sarjan myöhemmät osat kertovat sodasta lasten näkökulmasta, evakkotaipaleesta ja siitä pelosta ja hämmennyksestä, jota uudet asiat aiheuttavat.

Itseltäni löytyy kirja Hyvästi Hiekkala, joka kertoo talvisodasta. Aluksi lapset elävät kotona Käkisalmessa tavallista elämää: odotetaan koulun alkua, mutta päivät kuluvat vielä leikeissä ja sotilaiden harjoituksia seuratessa. Syksyn kuluessa elämä muuttuu kummalliseksi; eräänä päivänä isä sanoo, että Olavin, Inkerin ja pikkusisko-Annikin on lähdettävä äidin kanssa mummolaan Tulolan saarelle turvaan siltä varalta, että sota syttyy. Aluksi lapset ovat innoissaan lähdössä mummolaan, mutta oleskelu mummon luona meneekin odotettua pidemmäksi ja eräänä päivänä radiossa kerrotaan, että on syttynyt sota. Tulee desanttien pelko, radiouutiset, joissa kerrotaan "ei mitään uutta rintamalta", pommikoneet, joiden vuoksi juostaan lumipuvut niskassa kellariin ja aikuisten kummalliset puheet, joita kutsutaan "sotasalaisuuksiksi". Kirjan lopussa lapset joutuvat lähtemään kohti tuntematonta, evakkomatkalle.

Tykkäsin näistä kirjoista lapsena aivan valtavasti. Olin aika vanha, kun löysin nämä kirjat, varmaan melkein kymmenen, mutta siitä huolimatta ahmin kirjat suurella innolla. Olin todella pettynyt, kun sarja loppui ja muistaakseni sepitin itse näille jatkoakin. Hyvästi Hiekkala tuntui edelleen oikein toimivalta kirjalta, sillä se kertoi sodasta realistisesti, mutta kuitenkin lapsen tasolle sopivasti. Kirja sopii hyvin myös juuri lukemaan oppineelle lapselle, sillä kappaleet ovat lyhyitä, kirja sisältää kuvia ja pitkät sanat on vielä tavutettu. Aikuista lukijaa huvitti kovasti se, miten salamyhkäistä lapsen saaminen on ennen ollut: Olavi ja Inkeri ihmettelevät kovasti, kun naapurin tädit varoittelevat äitiä nostelemasta mitään raskasta ja sitä, miksi äiti sulkeutuu toiseen huoneeseen puhumaan isän kanssa kummallisia puheluita. Yllätys onkin melkoinen, kun he evakkojunassa herätessään huomaavat uuden pikkuveljen nukkuvan äidin vieressä. Nämä ovat hyviä kirjoja edelleen.

4½ /5