Lubna Ahmad Al-Hussein, sudanilainen toimittaja, istui heinäkuussa 2008 kaikessa rauhassa eräässä ravintolassa, kun 12 siveyspoliisia ryntäsi äkisti ravintolaan sisään ja teki ratsian. Ratsiassa Lubna ja 10 muuta naista pidetettiin väkivaltaisesti, koska he olivat säädyttömästi pukeutuneita. Minihameista ei ollut kysymys, sillä Lubna oli pukeutunut islamilaisten huivien ja tunikoiden lisäksi löysiin pitkiin housuihin. Housut ovat kuitenkin epäsiveellisiä, ja Lubna tuomitaan muiden naisten kanssa ruoskittavaksi, koska vuoden 1991 rikoslain artikla 152 sanoo seuraavaa:
"Se, joka syyllistyy julkisella paikalla julkista moraalia loukkaavaan tai säädyttömään tekoon, pukeutuu siveettömästi sekä julkisen moraalin vastaisesti, tuomitaan enimmillään neljäänkymmeneen raipaniskuun, sakkoon tahi molempiin." (s. 20).
Lubna ei aio hyväksyä rangaistusta vaan päättää taistella. Taistelussa ei ole kyse vain ja ainoastaan housujen käytöstä, vaan myös naisen asemasta Sudanissa. Takakannen mukaan pelkästään vuonna 2008 pidätettiin 43 000 sudanilaista naista "yleistä moraalia vaarantavista teoista". Raipparangaistukset ovat Sudanissa arkipäivää ja lisäksi poliisit voivat viedä naisia mielivaltaisesti neitsyystesteihin. Lubna on toimittajana, joten hän sai omalle oikeudenkäynnilleen huomiota. Lubna painatti 500 kutsukorttia ja lähetti niitä toimittajille, kirjailijoille, intellektuelleille sekä tukijoilleen ja parjaajilleen. Hän tahtoi, että naiset kuulisivat itse, kun syyttäjä lukee syytekirjelmän. Kokemuksistaan Lubna Ahmad Al-Husseini kirjoitti teoksen 40 raipaniskua. Tositarina nyky-Sudanista. Kirjassa Lubna kertoo elämästään aivan lapsuudesta lähtien päättyen oikeudenkäyntiin.
Huhhuh, takki on ihan tyhjä tämän kirjan jälkeen. Kirja oli kauhistuttava eikä ollut mikään ihme, että sen lukeminen kesti yli kuukauden. En voinut millään käsittää kirjan tapahtumia. En, vaikka kuinka ajattelin niiden kuuluvan tiettyyn kulttuuriin. Raja ymmärtämisessä menee siinä, kun puututaan ihmisten oikeuksiin. Olen kuitenkin iloinen siitä, että tämä kirja on kirjoitettu, koska kirjojen kautta voidaan saattaa näitä epäkohtia muiden tietoisuuteen. Kirjasta jäi kyllä vihainen olo, jota on nyt pakko lievittää jollain kevyemmällä aiheella.
Lue Jorin ajatuksia tästä kirjasta täältä.
3/5
Alkup. nimi: Quarante coups de fouet pour un patalon. Suom. Aura Sévon.
Alkup. nimi: Quarante coups de fouet pour un patalon. Suom. Aura Sévon.
Minerva Kustannus 2010.
203 sivua.
4 kommenttia:
No huh! Pakko kysyä, että miten oikeudenkäynnissä kävi ja saatiinko naisten asemaan mitään parannusta kansainvälisen julkisuuden myötä?
Maria, Lubnaa ei ruoskittu, mutta hän sai tuntuvan sakkorangaistuksen, joka muunnettin vankeudeksi, koska Lubna ei suostunut maksamaan sakkoja. Asemaan ei vielä ole tullut merkittäviä parannuksia, mutta kova taistelu jatkuu. Olisi kiva tietää, mitä Lubnalle nyt kuuluu, onko hän enää edes hengissä.
Eivät tuollaiset muutokset tapahdu aivan yön yli, sillä siinähän mullistuu samalla koko yhteiskuntajärjestys. Toivoa sopii, että netti toisi tiedonvälityksen tehostumisen myötä apua tuohonkin asiaan.
Jori, samaa mieltä. Toivottavasti netti tosiaan toisi apua tähän asiaan.
Lähetä kommentti