sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Tuulen puolella & Ennen lähtöä

Leena Lehtolaisen uusimman kirjan, Oikeuden jalopeuran, lukeminen etenee vähän takkuisesti, joten välillä oli saatava lukea rouvan vanhempaa ja parempaa tuotantoa, joissa päähenkilöinä seikkailee suosikkini Maria Kallio. Lomalukemisena minulla oli siis Tuulen puolella ja Ennen lähtöä, joista jälkimmäinen sijoittuu hyvin korkealle Parhaimmat Maria Kalliot -listassani.

Tuulen puolella -kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Maria palailee Espoon poliisin väkivaltajaoksen pomoksi Iida-tyttären syntymän jälkeen. Ennen töihin paluuta Kallio-Sarkelat purjehtivat pienelle Rödskär-nimiselle saarelle, jolla Marian entinen poikaystävä kuoli vajaata vuotta aiemmin. Lintumies-Harrin kuolema todettiin onnettomuudeksi, mutta jotkut saaren omistajista epäilevät kuoleman olleen henkirikos. Harrin kuoleman vuosipäivänä saaren omistaja, ekomaaleja valmistavan yhtiön toimitusjohtaja Juha Merivaara putoaa kuolemaan Rödskärillä samoilla kallioilla Juhan kanssa ja Marian johtamalla jaoksella on taas töitä. Tutkimuksia häiritsee kuitenkin se, että naimisissa oleva Maria tuntee kummallista vetoa yhteen epäillyistä. Myös keljumaisen kollegan Pertti Strömin temput aiheuttavat Marialle ongelmia.

Ennen lähtöä -kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan Tuulen puolella -kirjan jälkeen. Maria on vakiinnuttanut paikkansa pomona ja kotielämä sujuu auvoisesti, mitä nyt Maria käy itsensä kanssa taistelua siitä, tehdäkö toinen lapsi vai ei. Tällä kertaa kirjassa pureudutaan kunnallispolitiikan kiemuroihin, kun vihreiden kaupunginvaltuutettu ja julkihomo Petri Ilveskivi surmataan. Surma näyttää aluksi hyvin yksinkertaiselle, mutta Maria haistaa, ettei juttu ole niin selvä kuin alunperin näyttää. Kaupungin ja poliisin ylin johto eivät kuitenkaan ole kovinkaan innoissaan Marian omista tutkimuksista, mikä saa punapään entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että jotain hämärää on tekeillä. Murhatutkimuksen lisäksi huolta Marialle aiheuttaa myös hänen saamansa tappouhkaus...

Molemmat kirjat ovat hyviä siksi, että niissä käsitellään yhteiskunnallisia aiheita: Tuulen puolella -kirjassa aiheena on luonnonsuojelu ja Ennen lähtöä suvaitsevaisuus ja kunnallispolitiikka. Tuulen puolella varsinkin oli sellainen kirja, joka haastoi minut miettimään, mitä kaikkea luonnonsuojelun nimissä on oikeus tehdä. Molemmissa kirjoissa pidän myös siitä, miten hyvin Marian perhe-elämä nivoutuu kuvauksiin poliisintyön kanssa.

Ennen lähtöä on minusta Tuulen puolella -kirjaa kiinnostavampi sisältönsä puolesta, sillä kunnallispolitiikan kiemurat olivat kiinnostavampaa luettavaa kuin luonnonsuojeluasiat. Tuulen puolella -kirjassa vilisi myös runsaasti purjehdustermejä, joista en ymmärtänyt mitään, kunhan vain nautin tunnelmasta kirjan sivuilla. 

4/5
Tuulen puolella
Loisto-pokkari, 4. painos 2001. Ensimmäinen painos 1998.
348 sivua


4/5
Ennen lähtöä
Loisto-pokkari , 7. painos 2002. Ensimmäinen painos 2000.
375 sivua.

4 kommenttia:

Amma kirjoitti...

Pitäisi lukea tuo Ennen lähtöä uudestaan, en varmaan ole lukenut kuin kerran sen, enkä hirveästi muista mitä siinä tapahtui. Tuulen puolella on paremmin muistissa telkkarisovituksen ansiosta. Itse asiassa jos joskus olisi aikaa, pitäisi aloittaa koko sarja alusta. Minäkään en Hilja Ilveskeroon ole kauhean ihastunut.

Leena Lumi kirjoitti...

Susa, Hilja Ilveskero on kuin jostain amerikkalaisesta, kovatempoisesta toimintajännäristä. Siinä syy, miksi minulta ei nyt tule Lehtolaista. Hän on loistava kirjoittaja, mutta nykylinja ei ole minun juttuni. Monet kaipaavaat hänen vanhempaa tuotantoaan.

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Onkohan kukaan innostunut Ilveskerosta? Kakkososaa kuuntelen parhaillaan, enkä oikein tykkää. Keikkuu silti myyntilistojen kärjessä...

Susa P. kirjoitti...

Amma, myös tuosta Ennen lähtöä -kirjasta on tehty telkkarisovitus, mutta muistaakseni se erosi jonkin verran kirjasta. En kyllä yhtään tykännyt noista tv-sovituksista, inhosin näyttelijävalintoja, sillä esim. Petteri Summanen ei ollut todellakaan hyvä valinta Antin rooliin.

Leena, kuvailit hyvin Ilveskeron, sellainen hän on:) Minäkin kaipaan Lehtolaisen vanhempia juttuja.

Kirsi, luulen, että Lehtolainen keikkuu myyntilistojen kärjessä, koska monet sitkeästi ostavat hänen kirjojaan vanhasta tottumuksesta. Oikeuden jalopeura sai Me Naisissa ihan hyvät arvostelut, mutta tiedän monia jotka ei ole tykänneet.