maanantai 26. syyskuuta 2011

Mitfordin tytöt

Luin Mary S. Lovellin Mitfordin tytöt. Sodassa ja rakkaudessa jo elokuussa, mutta nyt vasta muistin kirjoittaa siitä tänne. Saa nähdä, muistanko koko kirjasta enää yhtään mitään, kun aikaa lukemisesta on kulunut niin kauan...

1900-luvun alussa englantilaiseen aristokraattiperheeseen syntyi kuusi tytärtä: Nancy, Pamela, Diana, Unity, Jessica ja Deborah. Tytöt olivat kauniita ja älykkäitä ja heidän elämänsä näytti hyvin poikkeukselliselta jo varhain. Aikuisena tyttöjen lähipiiriin kuului monia oman aikansa tunnettuja henkilöitä, kuten Winston Churchill, John  ja Bobby Kennedy, Joseph Goebbels ja jopa Adolf Hitler. Aikaa myöten sisarten väliset erot näyttäytyivät selkeästi siten, mitä kukin aikuisena teki: Nancystä tuli tunnettu kirjailija, Pamela taas jäi maaseudulle viettämään tavallista elämää. Politiikka jakoi sisaruksia kahtia, sillä Diana vannoi fasismin nimeen ja Jessica taas vasemmiston. Unity puolestaan pääsi jopa Hitlerin uskotuksi asti. Sisaruksista nuorin, Deborah, meni naimisiin herttuan kanssa. Vaikka sisarukset ovatkin erilaisia ja ideologiat vastakkaisia, heidän välillään ei kuitenkaan ollut vihanpitoa ja sisarusten välit kestivät - kävi miten kävi.

Kirja on mielenkiintoinen kuvaus kuudesta erilaisesta sisaresta ja myös 1900-luvun alun Euroopasta, kiihkeästä maailmanpoliittisesta tilanteesta ja toisesta maailmansodasta. Kirja oli helppolukuinen ja henkilöt kiinnostavia, mutta jokin pieni pettymys tästä kirjasta kuitenkin jäi: minua harmitti, ettei yksikään sisarista tuntunut läheiseltä eikä yhteenkään voinut samaistua. Kiinnostavin henkilöistä oli ehkä Unity, joka pääsi Hitlerin piireihin, mutta loppua kohti mentäessä Unitykin alkoi tuntua rasittavalta draamakuningattarelta. Välillä jopa tuntui että "sisaruksia oli liikaa", sillä sotkin heidät välillä keskenään. Varsinkin Dianan ja Unityn välillä jouduin usein miettimään, että kumpikos tämä olikaan. Ihaninta kirjassa oli ajankuva sekä sisarusten välinen läheisyys: siskoa ei jätetä, vaikka mikä olisi. Tämä sai minut melkeinpä kaipaamaan omaa siskoa.

********Siskoshaaste 2011**********

3/5
Alkup. nimi: The Mitford girls. The Biography of an Extraordinary family. Suom. Titia Schuurman
Schildts 2010
476 sivua + kuvaliitteet

6 kommenttia:

Laura / Lukuisa kirjoitti...

Siskoskirjoissa yleensä on minullakin se "ongelma", että alan kaivata omaa siskoa :--)

Minulle Mitfordin tytöt on ollut tähän mennessä yksi vuoden parhaimpia kirjoja ja takuuvarmasti se päätyy vuoden lopulla vuoden 2011 Top 10 -listalle!

Maija kirjoitti...

Yksi Mitfordin tyttöjen hyvistä puolista oli minusta se, että siinä kävi hyvin ilmi sisarusten väliset, erilaiset mutta silti selvästi tärkeät suhteet. (oho, menipä kiemuraiseksi...) Jospa esimerkki selventää: minulla on kolme siskoa, joista jokainen on tietenkin huipputärkeä, vaikka suhde jokaiseen on erilainen.

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Minä pidin tästä paljon.

Kiinnostavaa on, että kirjassa toiset lukijat näkevät tuon sisarta ei jätetä -mentaliteetin, kun taas ainakin minä enempikin ihmettelin, miten eripurainen ja toisensa kokonaan unohtava perhe voikaan olla! :-D

Susa P. kirjoitti...

Laura, tuo siskokateus on kyllä ärsyttävää:) Minäkin ajattelin alkuun, että tässä voisi olla vuoden paras tositarina, mutta ikävä kyllä niin ei taida käydä...

Maija, ymmärsin mitä tarkoitat:) Se tosiaan on tämän kirjan paras piirre.

Paula, oho, minä en huomannut mainitsemaasi puolta. Nyt alkoi kiusata tuo asia ja pitäisi päästä tarkistamaan se:)

Katri kirjoitti...

Minä pidin myös tästä kirjasta paljon!

Itselleni tosin jäi enemmänkin sellainen ajatus, että kaikkien siskojen välit eivät olleet niin kovin lämpimät ja että "ei noin tehdä siskoille". Itselläni on siis 3 biologista siskoa + 1 matkasta mukaan tarttunut sisko.

Mutta jännää, että sinä koit kirjan tällä tavalla =)

Susa P. kirjoitti...

Nyt minua tosiaan alkoi epäilyttää, miten olen kirjan kokenut:) Noh, tämähän vain todistaa sen, että eri ihmiset kokevat kirjat eri tavoin.