keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Kylläpä onkin vaikea nimi Sabina Bermanin esikoisromaanilla, sillä kirjoitan nimen joka kerta Nainen joka sukelsi maailmaan. Oikea nimi on kuitenkin Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Kirjan aihe on tosi mielenkiintoinen, sillä se kertoo autistisen Karenin tarinan. Autismi kiinnostaa minua paljon ja koska en ole aiheesta juurikaan kaunokirjoja lukenut, tartuin tähän suurin odotuksin.

Karen on villilapsi, joka huitelee milloin missäkin välittämättä käyttäytymisnormeista. Karenin äiti on kovasydäminen ja sen vuoksi Karen on jäänyt vaille tarvittavaa rakkautta ja hoivaa. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun äiti kuolee ja Karenin Isabelle-täti muuttaa hänen kotitaloonsa. Karenin elämä yhteiskunnassa ei suju helposti, sillä "Standardinomaisissa älykkyystesteissä yllän johonkin idiootin ja imbesillin välille, mutta minulla on 3 hyvettä ja ne ovat merkittäviä. 
1. En osaa valehdella
2. Minulla ei ole mielikuvitusta
3. Ja tiedän, että tiedän vain sen minkä tiedän, ja siitä mitä en tiedä, olen varma etten sitä tiedä" Ihmisiä paremmin Karen tuleekin toimeen eläinten, varsinkin delfiinien ja tonnikalojen kanssa. Karenin suku on mukana tonnikalabisneksessä, josta paljastuu Karenille epämieluisia asioita.

Kirja ei ihan pystynyt lunastamaan asettamiani odotuksia. Autistisen naisen elämänkuvaus oli toki mielenkiintoista luettavaa ja olisin mielelläni halunnut kuulla siitä lisää. Tonnikalajuttu meni minulta ehkä vähän yli hilseen. Loppua kohti lukuhimo laantui ja viimeiset kymmenet sivut pukersin läpi väkipakolla. Ei kirjassa oikein mitään suurempaa vikaa ollut, mutta minä en ollut siinä vireessä, että olisin jaksanut paneutua tähän. Bermanin kieli on ansiokasta, helppolukuista ja kaunista, mutta minä ja tämä kirja emme nyt kohdanneet. Sääli, koska tämä oli hienosti kirjoitettu ja aihe oli kiinnostava.

Blogger ei ole nyt yhteistyöhaluinen, joten linkit muihin arvioihin jäävät tällä kertaa.

2/5
Alkup.nimi: La mujer que buceó dentro del corazón del mundo (suom. Taina Helkamo)
Otava 2011.
304 sivua.

2 kommenttia:

Susa kirjoitti...

Tässä kirjassa on aihepiiri tosi kiehtova ja kaunis kansikin houkuttelee, mutten toistaiseksi vaan ole lämmennyt tälle kun olen lukenut arvosteluja. Se on tosiaan sääli, että jos kirjassa olisi tavallaan ne ainekset kohdillaan, mutta se ei vain sitten kohtaa kunnolla lukijaansa.

Susa P. kirjoitti...

On tosiaan ikävää kun kirja ja lukija eivät vaan kohtaa. Elättelen kyllä toivetta, että ehkä joskus, toisessa tilanteessa voisin tarttua tähän.