Terhi Rannela on uudessa nuortenkirjassaan, Scarlettin puvussa, yhdistänyt upeasti ja kekseliäästi vanhan kunnon Tuulen viemää -klassikon nykyaikaan ja nuortenkirjaan.
Tarinan päähenkilö on lukion tokaluokkalainen Viivi, joka on todella ihastunut Tuulen viemään, Scarlettiin ja sen näyttelijään Vivien Leigh´iin. Viivi pitää muotiblogia, jonne hän bloggaa vintagevaatteista ja ihastuksestaan vanhoihin leffoihin. Nyt muotiblogin täyttävät vanhojentanssit, jotka ovat Viivin mielestä lukion ehdoton kohokohta. Vanhojen tanssit ovat olleet Viivin haaveena myös pienestä tytöstä asti, joten niihin todella kannattaa panostaa. Parin kanssa vain on ongelmia, sillä pitkäaikainen on-off-poikaystävä Aki on pannut välit poikki ja mennyt yhteen mitättömän tytön kanssa. Viivi aikoo saada Akin takaisin ja siihen hän tarvitsee salaperäisen Rekon apua. Pohojalaanen Reko ajelee moottoripyörällä ja on lääpällään Viiviin, mutta Viivipä ei niin itserakkaasta pojasta välitä - ainakaan aluksi. Mutkia matkaan aiheuttaa se, että Viivin rakas kotitalo on uhattuna, sillä paikalle ollaan rakentamassa uutta asuinaluetta, ja Viivin pitäisi jotenkin pelastaa rakas Villa Viisas purkutuomiolta. Siihen hän tarvitsee apua yllättävältä taholta.
Kirja lähti alkuun liikkeelle tosi nihkeästi, mutta pääsinpä pikkuhiljaa mukaan tarinaan ja alkuun päästyäni tykkäsin kovasti, vaikka Scarlettin puvussa ei pärjääkään Rannelen aiemmille kirjoille. Tykkäsin ideasta yhdistää Tuulen viemää nykyaikaan. En ole itse kyseistä klassikkoa lukenut (vielä, tämän kirjan jälkeen lukeminen alkoi poltella entistä kovempaa), joten en ole kovin hyvä arvioimaan intertekstuaalisia viittauksia, mutta kyllä niitä joitakin oli. Ainakin Viivin ja Scarlettin luonteissa lienee yhtäläisyyttä, sillä molemmat ovat temperamenttisia, jopa draamakuningattaria. Lisäksi kotitalon pelastamisella lienee jotain yhtäläisyyttä Tuulen viemään. Intertekstuaalisia viittauksia löytyi myös nimistä: Viivi Lintunen on tietysti Vivien Leigh ja Reko on tietysti Rhett. Rannelan kirjoissa on usein mukana myös vakavampaa naisasiaa seksismistä jne. ja tässäkin kirjassa sitä oli, tosin minusta vähän alleviivaten ja saarnaavasti, kun luennoitiin siitä, miten myös eläkeikäiset naiset voivat olla yhtä himokkaita kuin nuoret. Veikkaan, että tämänkaltainen saarnaavuus ei kyllä kiinnosta nuoria lukijoita.
Kaikein kaikkiaan tätä kirjaa oli mukava lukea, vaikka luulen että jotkut kohdat olisivat avautuneet paremmin jos olisin lukenut tai katsonut Tuulen viemän etukäteen. Aion ehdottomasti markkinoida tätä kirjaa omille oppilailleni, sillä tämä on mukava katsaus klassikkoon ja kuka tietää, vaikka joku nuori innostuisi lukemaan tämän pohjalta Tuulen viemän oikeastikin.
Kirjan on lukenut myös Salla.
3½ / 5
Otava 2011.
208 sivua.
3 kommenttia:
Onpas ihanan "karkkimainen" raikas kansi tässä kirjassa ja kiehtova idea yhdistää tarinassa jotain vanhaa nykyaikaan.
Hei, en ollutkaan kommentoinut tähän aikaisemmin, mutta luin nyt uudestaan arviosi. Sain luettua Scarlettin puvussa ja pidin siitä. Katsoin myös Tuulen viemää elokuvan uudestaan ja aika paljon etsin yhtäläisyyksiä Terhin kirjan ja leffan välillä. Pitäisi kyllä lukea Tuulen viemää kirjanakin. :)
Hei Sara, kiva että luit tämän! Minulla on ollut nyt urakkana Tuulen viemää -leffan katsominen, olen edennyt nyt puoliväliin. Seuraavaksi pitäisi minunkin tarttua kirjaan, tästä sai hyvän kipinän sen lukemiseen.
Lähetä kommentti