Päivä 07 – Aliarvostetuin kirja

Tämä oli tosi vaikea kysymys, koska pitkään pää löi ihan tyhjää: mieleeni tuli kyllä aliarvostettuja kirjallisuudenlajeja, joista päällimmäisenä chick lit ja lastenkirjat, mutta oikein aliarvostettua kirjaa ei meinannut tulla mieleen ennen kuin keksin Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan kirjat.

Kuopio-sarjaan kuuluu kirjat Mustat morsiamet, Rautayöt, Jään ja tulen kevät, Lakanasiivet ja Neidonkenkä, joista olen lukenut kaksi ekaa ja loput on kirjahyllyssä odottamassa. Kirjat ovat saaneet palkintoja (mm. Savonia-palkinto 1999 ja Kiitos kirjasta -mitali 2008) ja lisäksi Lakanasiivet on ollut Finlandia-ehdokkaana 2007, mutta suuri yleisö ei ole näitä hienoja kirjoja löytänyt. Ainakaan minun lukevista tutuistani kukaan ei ole lukenut Kähköstä ja suuri osa ei ole edes kuullut hänestä. Blogiini on vissiin vaan kahdesti tultu hakusanalla "Sirpa Kähkönen" tai jonkun hänen kirjan nimellä.

Muistaakseni jossain blogissa keskusteltiin joskus myös kirjailijan tuntemattomuudesta, mutta en löytänyt blogia/keskustelua mistään. Toivottavasti ihmiset kuitenkin tarttuisivat näihin mahtaviin kirjoihin.

Kuva: Kymen Sanomat

Päivä 06 – Kirja, joka tekee minut surulliseksi

Lapsesta asti Lumikki ja seitsemän kääpiötä on tehnyt minut surulliseksi. Tästä syytän äitini vanhaa kuvakirjaa, jossa on kuva kuolleesta Lumikista ja murheenmurtamista kääpiöistä. Kääpiöt ovat minusta niin sympaattisia pikku olentoja, että sydämeni särkyy, kun näen heidät niin surullisena.

Aikuisten kirjoista Tina ja Reko Lundánin Viikkoja, kuukausia teki minut surulliseksi. Hyvin harvoin vetistelen lukiessani, mutta tämä kirja sai minut itkemään. Tuntui vain niin epäoikeudenmukaiselta, että nuori, lahjakas ihminen sairastuu ja kuolee ja että pienet lapset jäävät isättömiksi. Usein nämä tositarinat ovatkin niitä kaikkein surullisimpia...

Päivä 05 – Kirja, joka tekee minut iloiseksi

Tämä päivän kysymys oli helppo: minut saa iloiseksi Anna-Leena Härkösen kolomnikokoelmat Kauhun tasapaino, Terveisiä pallomerestä ja Palele porvari, joista jälkimmäinen on ehdoton suosikkini. Härkönen kirjoittaa niin hauskasta, että kolumneja lukiessa ei voi kuin hymyillä ja välillä nauraa ääneenkin. Jos on vähän kurja päivä, voi lukea jonkun näistä kolumneista ja todeta, että sattuu sitä muillekin ja vielä pahemminkin. Palele porvari -kokoelmasta löytyy kolumni nimeltä Passiivinen paahtoleipä, ja pelkästään tuon kolumnin ajatteleminen vetää suupieliä ylöspäin...

Päivä 04 – Suosikkikirja suosikkisarjoistani

Eilen luettelin suosikkisarjojani ja nyt olisi vuorossa yksittäiset suosikit näistä sarjoista. Se on aika vaikeaa, koska yleensä tykkään koko kokonaisuudesta eikä yhden suosikin valitseminen siis ole mahdollista. Hovimäki-sarjasta en esimerkiksi pysty valitsemaan suosikkiani, koska kaikki sarjan kirjat ovat tasapuolisesti niin hyviä.

Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan paras kirja on mielestäni sarjan kolmas osa eli Lipunkantajat. Ei tälle valinnalle ole oikeastaan mitään muuta syytä kuin se, että kirja on niin tapahtumarikas ja henkilöt ovat mielenkiintoisia. Kirjan tapahtumat sijoittuvat suurlakon aikaan, joten historialliset tapahtumat ovat tässä aivan erityisessä osassa. Kirjasta saa myös mukavasti uutta tietoa ensimmäisistä eduskuntavaaleista. Lipunkantajista enemmän täällä.

Koskivuori-sarjan parhaimmaksi kirjaksi valkkasin Metsäkukkia asvaltilla, joka on sarjan neljäs ja toiseksi viimeinen osa. Tämä kirja kävi kiivasta kamppailua Kielon jäähyväisten kanssa, mutta voitti lopulta. Perustelut on samat kuin ylhäällä, paitsi että tapahtumat sijoittuvat 50-luvulle, joka on mielestäni kiinnostava ajanjakso, kun yhteiskunta alkoi muuttua sodan jälkeen. Metsäkukista lisää täällä.

Katja-sarjasta en pystynytkään valitsemaan vain yhtä hyvää kirjaa vaan valitsin niitä viisi. Suosikkejani ovat kuvassa olevat Katja New Yorkissa, Katja tuntureilla, Katja interreilillä ja Katja Huippuvuorilla. Lisäksi on vielä kuvasta puuttuva Katja Berverly Hillsissä.  Katja-kirjathan ovat samanlaisia juonellisesti, vain tapahtumapaikka vaihtelee, ja tapahtumapaikka vaikuttaa kyllä paljon siihen, miksi tykkään näistä kirjoista. Katja interreilillä ja Huippuvuorilla kirjojen jälkeen aloin joskus teiniä haaveilla interreilistä ja ajattelin, että olisi oikeastaan tosi metkaa päästä joskus Huippuvuorille, koska se on niin eksoottinen paikka. (Ainakin kirjan mukaan). Katja New Yorkissa on ollut suosikkini nuoresta asti. Olin joskus 12-vuotiaana tosi kiinnostunut New Yorkista ja luin tätä kirjaa ihan onnessani, koska siinä kuvattiin niin hyvin Isoa omenaa. Nyt halu Nykkiin matkustamisesta on lähes kadonnut, mutta kirja on silti hyvä.

The Versatile Blogger

Sanna ihanasta Luettua-blogista antoi minulle tämän blogitunnustuksen. Palkintoon liittyy tuttuun tapaan seitsemän tunnustuksen kertominen, joten tässäpä niitä taas tulee:

1. Haluaisin kamalasti matkustella Euroopan kaupungeissa. Mieluisia matkakohteita olisivat mm. Pariisi, Rooma, Praha ja Budapest. Eniten tahtoisin kuitenkin Amsterdamiin, sillä haluaisin päästä katsomaan Anne Frankin Salaista siipeä.

2. Lehtien henkilökohtaista- ja kirjeenvaihtopalstat ovat salainen heikkouteni, sillä tykkään lueskella ihmisten ilmoituksia. Viikon kohokohtia ovat keskiviikko ja lauantai, jolloin pääsen lukemaan paikallisen ilmaisjakelulehden henkilökohtaista-palstaa. Tämä on asia, josta en ensimmäisenä kaikille huutele:)

3. Olen sisäisesti kielipoliisi ja tykkään etsiä kirjoitusvirheitä erilaisista ilmoituksista. Edellä mainitut palstat ovat hyviä tähän tarkoitukseen. Viimeksi löytämässäni hassussa ilmoituksessa joku etsi "tummaa ja tulista romaanimiestä". Valitettavasti kielipoliisi-intoilu ei ulotu omiin teksteihini.

4. En voi sietää telkkarin hääohjelmia. Mielestäni ne ovat tylsiä ja jaksot kopioita toisistaan. En myöskään tajua pareja, jotka kilpaa hinkuvat näihin ohjelmiin.

5. Aurinkolasit kuuluvat kesällä päivittäiseen varustukseeni; en lähe mihinkään ilman niitä. Inhoan sitä, että aurinko paistaa silmiin.

6. En ole mikään kodin ihme ja inhoan siivoamista ja ruuanlaittoa. Jos saisin jostain syystä joskus ihan tosi paljon rahaa, söisin usein ulkona ja palkkaisin siivoojan.

7. Valmistuin pari viikkoa sitten humanististen tieteiden kandidaatiksi. Papereiden saaminen venyi, koska en osannut itse täyttää tutkinnonhakulomaketta. Onneksi yliopistolla on meitä tyhmiä humanisteja varten osaavaa toimistohenkilökuntaa:)

Kiitos Sannalle tästä tunnustuksesta!

Annan palkinnon eteenpäin seuraaville ihanille bloggaajille:

Pienen mökin emäntä/ Sinisen linnan kirjasto
Susa/ Järjellä ja tunteella
Sara/ Saran kirjat
Saraza/ Peldojänöi

Päivä 03 – Suosikkisarjasi

Olen sarjauskollinen lukija, ja jos olen aloittanut lukemaan jotain sarjaa, on ihan pakko lukea se loppuun, vaikkei sarja enää kauheasti kiinnostaisi. Näin on käynyt esim. Eppu Nuotion Pii Marin -sarjan kohdalla. Suosikkisarjoja löytyy tietysti vaikka kuinka monta, mutta tässä muutama joka tulee heti ekana mieleen. Historiafanina melkein kaikki tietysti yllättäen liittyvät historiaan.

Hovimäki-sarja tulee ihan ykkösena, sillä tämä vain on niin mielenkiintoinen tarina. Kirjoitin eilen mielipiteitäni Hovimäki-sarjasta ja niistä voi lukea täältä.

Muita lempisarjojani ovat Enni Mustosen historialliset sarjat eli Koskivuori-sarja ja Järjen ja tunteen tarinoita -sarja. En osaa sanoa kumpi noista on parempi, se riippu paljon siitä, kumpaa sarjaa olen lukemassa. Enni Mustosen uusimmasta sarjasta Pohjatuulen tarinoita ei ole tähän mennessä ilmestynyt kuin yksi kirja (syksyllä seuraa jatkoa), mutta veikkaan että tällä sarjalla on suuret mahdollisuudet nousta yhdeksi lempisarjoistani.

Lasten- ja nuortenkirjoistahan monet ovat sarjakirjoja, ja lastenkirjasuosikkeihini voi tutustua tarkemmin täällä, missä seurataan Lapsuuden suosikit haasteen edistymistä. Yksi nuoruuden suosikki on kuitenkin pakko ottaa tähän, nimittäin norjalaisen Ellinor Rafaelsenin Katja-sarja, josta luin joskus teini-ikäisenä kaikki 14 osaa useampaan kertaan. Muutama vuosi sitten ostin poistomyynneistä kaikki osat itselleni, joten sarjan lukeminen uudestaan voisikin olla yksi monista lukuprojekteistani.

Katja-sarjan päähenkilö on norjalainen nuori nainen, jonka vanhemmat ja pikkuveli asuvat isän työn vuoksi New Yorkissa, kun taas Katja asuu lukion vuoksi isoäitinsä luona Oslossa. Isän toimittajantyön vuoksi Katja kuitenkin pääsee reissaamaan vanhempineen moniin maihin, kuten Thaimaahan ja Turkkiin. Parhaan ystävättärensä Pian kanssa Katja puolestaan käy mm. reilaamassa, kielikurssilla Englannissa sekä Kuubassa. Kirjoissa keskeistä on siis matkustelu eri maissa ja matkakohteiden kuvailu. Luonteeltaan Katja on utelias ja rohkea, ja tuo uteliaisuus johdattaa Katjan moneen pinteeseen. Kirjat ovat siis vähän kuin Neiti Etsiviä matkakertomuksilla höystettynä. Katja-kirjat ovat mahtavia kirjoja matkakuumeen tartuttamiseksi. Muista bloggaajista Amma on myös viettänyt Katja-nuoruuden.

Hovimäki-kirjat

Luin pitkästä aikaa yhden ikisuosikeistani, nimittäin Hovimäki-sarjan. Kirjat perustuvat kakkosella vuosina 1999-2003 esitettyyn historialliseen draamasarjaan, jonka neljä tuotantokautta sijoittuvat vuosiin 1798-1907. Hovimäki kertoo Lindhofin aatelissuvun ja Sepän torpan vaiheista ja tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Hovimäen kartano Hirvikosken pitäjässä.

Kirjoja on ilmestynyt kaikkiaan kuusi: Ruotsin vallan iltarusko, Keisarin auringon alla, Heräämisen aika, Oolannin sodasta sortovuosiin, Päin nousevan Suomen rantaa ja Ei muuta kunniaa. Kirjat näyttävät monia sellaisia tapahtumia, joita tv-sarjassa ei näy, ja esimerkiksi kirjojen Heräämisen aika ja Ei muuta kunniaa tapahtumia ei näy tv-sarjassa ollenkaan. Ei muuta kunniaa kirja päättyy vuoteen 1940, mutta kirjan epilogissa eletään vuotta 1999 ja kuullaan vielä Hovimäkeläisten vaiheista. Hovimäen tekijäkaarti on vakuuttava, sillä siihen kuuluvat mm. Carl ja Anna-Lisa Mesterton, jotka tekivät suosittua Metsolat-sarjaa sekä Kirsti Manninen, joka tunnetaan myös Enni Mustosena.

Sarjan tapahtumat saavat alkunsa, kun rutiköyhä luutnantti Magnus Lindhof perii Hovimäen kartanon. Kartano on retuperällä, mutta yhdessä vaimonsa Johannan kanssa he saavat kartanon kukoistamaan. Apunaan heillä on myös sepän perhe, jonka torppa on kartanon mailla. Vuosien saatossa Hovimäestä tulee kukoistava kartano, jonka seinien sisällä nauretaan ja itketään, eletään ja kuollaan. Hovimäen kartanossa kasvaa myös ihmisiä taiteen ja politiikan saralle, ja Hovimäkeläiset ovatkin mukana monessa hankkeessa, kuten Suomen sodassa, ensimmäisessä oopperassa ja suurlakossa. Vuosien saatossa Hovimäeltä lähdetään myös ulkomaille, Pietariin ja Pariisiin asti. Vuosikymmenien ja -satojen kuluessa torpan ja kartanon väki myös liittyy tiukasti yhteen paitsi avioliittojen kautta, myös aina silloin kun Hovimäkeä kohtaa sota tai muu kurjuus.

Tykkään tästä sarjasta historiallisuuden takia ja kaikki historialliset faktat on kivasti nidottu tarinan sisään. Veljeni jaksaa vähän ämpyillä siitä, miten epäuskottavaa on, että kaikki historialliset faktat on sijoitettu yhteen tarinaan niin, että aina kun jotain historiallisesti merkittävää tapahtuvaa, ovat Hovimäkeläiset sattumalta paikalla. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä vaan se on pelkästään kiehtovaa ja jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Ainoa mikä sarjassa ärsyttää, on henkilöiden ikien epätarkkuus. Varsinkin sarjan loppuosissa henkilöt ovat mukana kirjasta toiseen, vaikka kaiken järjen mukaan heidän pitäisi olla jo lähemmäs yhdeksänkymppisiä tai vanhempiakin. Tämä on kuitenkin vain pieni kauneusvirhe, sillä muuten sarja on kokonaisuutena onnistunut: juoni kulkee mukavasti, mukana on toimintaa ja romantiikka ja henkilöt ovat mielenkiintoisia. Suosittelen tutustumaan. 

5/5

Päivä 02 – Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kolmesti

Tämä oli oikeastaan aika vaikea kysymys, koska luen tosi monia kirjoja useaan otteeseen. Yleensä, jos ostan jonkun kirjan itselleni, syy on se, että haluan lukea sen uudestaan ja uudestaan. Monet tuttuni ovat ihmetelleet tätä tapaa, mutta minusta tässä ei ole mitään kummallista. Usein, kun lukee kirjan ekaa kertaa, tulee lukeneeksi sen hirveää kyytiä vain selvittääkseen loppuratkaisun tai sen, kuka on murhaaja. Uudella lukukerralla voi sitten keskittyä jo muihin juttuihin, kuten kielen hienouksiin. Lisäksi, jos kirja on hyvä, sen lukee mielellään uudestaan ja uudestaan.

Kun aloin selata kirjahyllyä tämän päivän kysymystä varten, ei vastausta ollutkaan enää vaikea miettiä; kirja (tai kirjat) sattui nimittäin heti ekana käteen, kun tutkin kirjahyllyni valikoimaa.

Kirsti Mannisen ja Markku Onttosen kirjoittamat Kun taivas repeää ja Taivas sinivalkoinen olivat kovaa kamaa joskus kymmenisen vuotta sitten. Olen lukenut Kun taivas repeää -kirjan valehtelematta varmaan seitsemän kirjaa eikä jatko-osa Taivas sinivalkoinenkaan kovin paljon huonommaksi jää. Nämä kirjat perustuvat tv-sarjoihin, jotka tulivat maikkarilta joskus kymmenen vuotta sitten. Tykkäsin tv-sarjasta tosi paljon, mutta kirjoista varmaan vielä enemmän. Nyt on hujahtanut varmaan kolme vuotta, etten ole kirjoja lukenut, mutta nyt tekisi mieli tarttua niihin uudestaan. Epäilen, että osaisin vieläkin kirjoista pitkät pätkät ulkoa...

Kun taivas repeää kertoo parikymppisestä perhetyttö-Ainosta, joka ystävättärensä vanavedessä lähtee lääkintälotaksi kenttäsairaalaan syyskesällä 1943. Työ kenttäsairaalassa on kovaa, ja suojattua elämää viettäneellä Ainolla on aluksi vaikeaa, mutta vähitellen hän löytää omat kykynsä. Kenttäsairaalan lähettyvillä on kaukopartiomiesten tukikohta ja Aino tapaakin kaukopartiomies-Laurin. Pari ihastuu ja suunnittelee kihloja, mutta sitten Lauri katoaa partioreissulla. Ainoa alusti asti piirittänyt kirurgi ja naistenmies Erik Halme tarjoaa oitis Ainolle lohduttavan olkapään ja parin välillä alkaakin tapahtua. Tarina saa uuden käänteen, kun Lauri palaakin takaisin, alkaa Neuvostoliiton suurhyökkäys, jossa Laurikin haavoittuu, ja lopulta hurja matka omien puolelle. Eikä liene varmaan kenellekään epäselvää, kumman miehistä Ainoa valitsee lopulta.

Taivas sinivalkoinen kertoo Ainon ja Laurin tarinaa vuodesta 1944 Helsingin olympialaisiin astiin. Aino ja Lauri menevät naimisiin, mutta vaikeudet eivät pääty sodan loppumiseen. Viipurista kotoisin oleva Lauri on joutunut evakoksi ja käden puuttuminen haittaa työntekoa. Aino joutuu yksin kantamaan huolta perheestä, kun Lauri on kiinnostuneempi ryyppäämisestä ja sotamuisteluista. Monta mutkaa on matkassa ja kantoa kaskessa ennen kuin päästään viettämään olympialaisia.

Minua viehätti kirjoissa erityisesti romanttisuus, muistan huokailleeni ihan onnessani Ainon ja Laurin tarinalle. Tietysti myös historiallisuus ja etenkin ekan osan lottakuvaukset kiehtoivat tällaista historiafriikkiä. Nyt aikuisena ajatellen varsinkin sodasta annettu kuva näyttää aika romanttiselta, varsinkin jos sitä vertaa äskettäin lukemani Ruman sodan kuvaan sodasta. Taivas sinivalkoinen on sen sijaan hyvinkin realistinen kuvaus sodan jälkeisestä ajasta, siitä kun kaikesta on pulaa, mies ryyppää ja painajaiset kiusaavat öisin.

Nyt jälkeenpäin mua on vähän nolottanut se, miten lääpälläni olin näihin kirjoihin, mutta toisaalta: mikäs näin hyvään kirjaan on hurahtaessa. 

5/5

Hakusanojen hassunhauska maailma

Vietin yhtä laiskaa iltaa kuin kaverin söpö kisu tässä kuvassa:)

Viettelin tässä laiskaa vappupäivän iltaa, kun bongasin Zephyrin, Kirsin ja Hannan blogeista koosteita hassuista hakusanoista, joilla blogeihin on ilmestytty. Koska mäkin olen usein yksikseni naureskellut kaikille niille erikoisille hakusanoille, ajattelin koota tänne oman postauksen niistä hakusanoista, joilla tänne on löydetty. Ja koska mulla oli niin kivaa näitä kootessa, ajattelin että tästähän voisi tulla ihan traditio, että aina kuun lopussa keräisin tänne hakusanoja, joilla tänne on päädytty. Eiköhän se tule ihan tarpeeseenkin, koska luulen, ettei kaikkiin kysymyksiin löydy vastausta blogistani:)

Yleisin hakusana, jolla tänne tullaan, on yksinkertaisesti blogin nimi. Toiseksi suosituimpia ovat Enni Mustonen ja Leena Lehtolainen sekä näiden kirjailijoiden eri kirjojen nimet. Monista muista blogeista poiketen tänne ei löydetä klassikoiden perässä (johtuiskohan siitä, ettei niitä täältä löydy:D), mutta aina silloin tällöin opettajat kyllä jäljittävät murustensa tekeleitä täältä erinäisillä lauseen pätkillä. Alla muutamia hakusanoja vastauksineen, joilla tänne on tämän kevään aikana löydetty:

Kuka kirjoitti kirjan Annika Kivelästä
En ole varma ketä Annika Kivelää tässä haetaan, mutta ainakin Marja Orkoma on kirjoittanut useamman kirjan (mm. Sydänten sävyhuuhtelu), jonka päähenkilö on Annika Kivelä

Nain torpan tyttöä
Kiitos tiedosta

Samantyyppinen kirjailija kuin Sirpa Kähkönen ja Laila Hietamies
Etsitäänköhän tässä nyt kirjailijaa, joka kirjoittaa sota-ajasta? Voin kyllä lämpimästi suositella ikisuosikkiani Enni Mustosta, häneltä löytyy sota-aikaan(kin) sijoittuvia kirjoja. Lisäksi tuli mieleen Eeva Kilven Talvisodan aika, Välirauhan aika ja  Jatkosodan aika. Pirjo Tuominen on kirjoittanut käsittääkseni useita historiallisia teoksia, joita en kylläkään ole lukenut, mutta olen siinä uskossa, että joku liippaisi läheltä sota-aikaa. Jos etsii ihan historiallista kirjailijaa, ei sovi unohtaa Kaari Utriota.

Sopiiko Millennium-trilogia teinille
Vaikea kysymys. Kirjat käsittelevät yhteiskunnallisia(kin) aiheita, joten kuvittelisin, etteivät ne aiheet ihan kauheasti teiniä kiinnosta. Lisäksi nämä ovat dekkareita ja dekkareissa voi olla välillä verisiä/raakoja tarinoita, joten kovin herkille en dekkareita suosittele. Kirjat ovat myös aika paksuja eli jos ei ole tottunut lukija niin voi tulla ongelmia lukemisen kanssa. Lahjaksi en tätä teinille ostaisi, mutta jos teini itse tahtoo lukea niin siitä vaan.

Miksi kaikki virolaiset naiset on huoria
Höpöhöpö, ei nyt sentään kaikki. Kyseessä on samanlainen urbaanilegenda kuin se, että kaikki suomalaiset miehet ovat juoppoja tai ruotsalaiset homoja.

Jumppapussi vohvelikankaasta
Olen kyllä tällaisen joutunut vääntämään ekaluokalla, mutta tekoprosessista ei ole enää mitään hajua. Kannattaa kääntyä jonkun käsityöblogin puoleen.

Nuortenkirjoja joissa on homoja
Vaikea kysymys. Ei tule mieleen kuin Uma Karman Kaiken se kestää ja Katri Mannisen Kallen inttivuosi (Salkkarikirja). Lesboja on ainakin Salla Simukan kirjoissa Minuuttivalssi ja Kun enkelit katsovat muualle sekä Terhi Rannelan Kerttu ja Mira -sarjassa (mm. Amsterdam, Anne F. ja minä). Lisää kirjoja löytyy kirjastosta.

Millaista on olla homon kämppis
Jaa-a, vaikea sanoa kun ei ole kokemusta. Tuskin sen kummempaa kuin heteronkaan.

Rakkautta al dente lukupäiväkirja
Tällä googlaajalla on vissiin hirveä kiirus saada lukupäiväkirja tehtyä, koska tällä samaisella haulla on tultu blogiini viidesti kahden päivän aikana:) Vinkiksi sanoisin, ettei lukupäiväkirjaa kannata kopsia netistä, koska opetkin osaa käyttää googlea ja kopioidusta lukupäiväkirjasta jää heti kiinni. Kannattaa valita sellainen kirja joka kiinnostaa ja jonka jaksaa lukea ja josta vielä löytyy jotain sanottavaa. Kannattaa myös aloittaa tarpeeksi ajoista ettei vimppona iltana tarvitse etsiä valmista lukupäiväkirjaa netistä.

Elina Tiilikan asiakkaiden nimet
Tällä haulla tultiin jo mun vanhaan blogiin, mutta aina tämä jaksaa huvittaa: siellä joku onneton aviomies pelkää, että Elina Tiilikan Punainen mekko paljastaa nimiä. Voit olla huoleti, mitään nimiä ei kerrota. Aika jännä, että aikanaan kun postasin ko. kirjasta, alkoi blogiin tulvia hakuja, joilla etsittiin Tiilikan asiakkaita. Tiedä sitten oliko asialla pelästyneet aviomiehet vai epäilevät vaimot...

Päivä 01 – Paras viime vuonna lukemani kirja

Viime vuonna lukemistani kirjoista paras oli Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa. Järkyttävästä tarinasta huolimatta kirja imaisi minut heti mukaan. Aihe, Biafran sota, oli todella kiinnostava, sillä tiesin siitä etukäteen todella vähän. Kirjassa pidin eniten hyvin etenevästä juonesta ja otteessaan pitävästä kerronnasta. Henkilöt olivat myös mielenkiintoisia. Puolikas keltaista aurinkoa oli myös siitä mielenkiintoinen lukukokemus, että olen lukenut hyvin vähän afrikkalaista kirjallisuutta, tarkalleen ottaen vain yhden Naisten etsivätoimisto -sarjan kirjan, jota tämä oli mielenkiintoinen hyppäys afrikkalaiseen kirjallisuuteen. Kesän aikana ehdin toivottavasti lukea saman kirjailijan teoksen Purppuranpunainen hibiskus, ja on jännä saada tietää, onko siinä kenties vuoden 2011 paras kirja.

Tarkempia mietteitä kirjasta täällä

Muita viime vuoden kirjasuosikkeja täällä