maanantai 2. toukokuuta 2011

Päivä 02 – Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kolmesti

Tämä oli oikeastaan aika vaikea kysymys, koska luen tosi monia kirjoja useaan otteeseen. Yleensä, jos ostan jonkun kirjan itselleni, syy on se, että haluan lukea sen uudestaan ja uudestaan. Monet tuttuni ovat ihmetelleet tätä tapaa, mutta minusta tässä ei ole mitään kummallista. Usein, kun lukee kirjan ekaa kertaa, tulee lukeneeksi sen hirveää kyytiä vain selvittääkseen loppuratkaisun tai sen, kuka on murhaaja. Uudella lukukerralla voi sitten keskittyä jo muihin juttuihin, kuten kielen hienouksiin. Lisäksi, jos kirja on hyvä, sen lukee mielellään uudestaan ja uudestaan.

Kun aloin selata kirjahyllyä tämän päivän kysymystä varten, ei vastausta ollutkaan enää vaikea miettiä; kirja (tai kirjat) sattui nimittäin heti ekana käteen, kun tutkin kirjahyllyni valikoimaa.


Kirsti Mannisen ja Markku Onttosen kirjoittamat Kun taivas repeää ja Taivas sinivalkoinen olivat kovaa kamaa joskus kymmenisen vuotta sitten. Olen lukenut Kun taivas repeää -kirjan valehtelematta varmaan seitsemän kirjaa eikä jatko-osa Taivas sinivalkoinenkaan kovin paljon huonommaksi jää. Nämä kirjat perustuvat tv-sarjoihin, jotka tulivat maikkarilta joskus kymmenen vuotta sitten. Tykkäsin tv-sarjasta tosi paljon, mutta kirjoista varmaan vielä enemmän. Nyt on hujahtanut varmaan kolme vuotta, etten ole kirjoja lukenut, mutta nyt tekisi mieli tarttua niihin uudestaan. Epäilen, että osaisin vieläkin kirjoista pitkät pätkät ulkoa...

Kun taivas repeää kertoo parikymppisestä perhetyttö-Ainosta, joka ystävättärensä vanavedessä lähtee lääkintälotaksi kenttäsairaalaan syyskesällä 1943. Työ kenttäsairaalassa on kovaa, ja suojattua elämää viettäneellä Ainolla on aluksi vaikeaa, mutta vähitellen hän löytää omat kykynsä. Kenttäsairaalan lähettyvillä on kaukopartiomiesten tukikohta ja Aino tapaakin kaukopartiomies-Laurin. Pari ihastuu ja suunnittelee kihloja, mutta sitten Lauri katoaa partioreissulla. Ainoa alusti asti piirittänyt kirurgi ja naistenmies Erik Halme tarjoaa oitis Ainolle lohduttavan olkapään ja parin välillä alkaakin tapahtua. Tarina saa uuden käänteen, kun Lauri palaakin takaisin, alkaa Neuvostoliiton suurhyökkäys, jossa Laurikin haavoittuu, ja lopulta hurja matka omien puolelle. Eikä liene varmaan kenellekään epäselvää, kumman miehistä Ainoa valitsee lopulta.

Taivas sinivalkoinen kertoo Ainon ja Laurin tarinaa vuodesta 1944 Helsingin olympialaisiin astiin. Aino ja Lauri menevät naimisiin, mutta vaikeudet eivät pääty sodan loppumiseen. Viipurista kotoisin oleva Lauri on joutunut evakoksi ja käden puuttuminen haittaa työntekoa. Aino joutuu yksin kantamaan huolta perheestä, kun Lauri on kiinnostuneempi ryyppäämisestä ja sotamuisteluista. Monta mutkaa on matkassa ja kantoa kaskessa ennen kuin päästään viettämään olympialaisia.

Minua viehätti kirjoissa erityisesti romanttisuus, muistan huokailleeni ihan onnessani Ainon ja Laurin tarinalle. Tietysti myös historiallisuus ja etenkin ekan osan lottakuvaukset kiehtoivat tällaista historiafriikkiä. Nyt aikuisena ajatellen varsinkin sodasta annettu kuva näyttää aika romanttiselta, varsinkin jos sitä vertaa äskettäin lukemani Ruman sodan kuvaan sodasta. Taivas sinivalkoinen on sen sijaan hyvinkin realistinen kuvaus sodan jälkeisestä ajasta, siitä kun kaikesta on pulaa, mies ryyppää ja painajaiset kiusaavat öisin.

Nyt jälkeenpäin mua on vähän nolottanut se, miten lääpälläni olin näihin kirjoihin, mutta toisaalta: mikäs näin hyvään kirjaan on hurahtaessa. 

5/5

9 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Susa, minulla on aivan sama juttu! Jätän tietyt kirjat itselleni, koska tiedän lukevani ne vielä monasti. Kaiken huippu oli Bo Carpelanin Axel, jonka olen lukenut 10 kertaa! Jopa Bo sai sen kuulla, sillä tapasimme ja sitten siinä oli toimittaja, joka teki jutun minusta ja kirjoista eli asia tuli aviisiinkin;-)

Näitä mainitsemiasi kirjoja en tunne ollenkaan, mutta näne hyllyssä Väinö Linnaa ja häntä olen kyllä lukenut.

Mukavaa toukokuuta säästä viis!

Norkku kirjoitti...

Minua ei kummastuta yhtään se, että lukee jonkin kirjan uudelleen. Saatan jopa ensin lainata kirjan kirjastosta ja jos pidin siitä, sitten hankin omaksikin, jotta saan palata asiaan myöhemmin uudelleen. Parhaimmillaan kirjani ovat kuin ystäviä, niiden parissa viettää mielellään uudelleenkin aikaa vaikka tarina onkin pääpiirteissään tuttu. Niinkuin sanoitkin, ensimmäisen lukukerran jälkeen voi alkaa keskittyä muihin asioihin ja löytää uusia kerroksia.

Susa P. kirjoitti...

Mukavaa että löytyy muistakin jotka lukee samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan! Mulla on muuten ihan sama tapa kuin Norkulla eli yleensä ensin lainaan kirjan kirjastosta ja jos se on hyvä niin sitten hankin sen myös omaan hyllyyn.

Sara kirjoitti...

Minäkin olen lukenut nämä kaksi ja pitänyt niistä kovasti, samaten kuin tv-sarjoista. Olen aina ollut tavattoman kiinnostunut Suomen sodista ja minusta nämä toivat hyvän ja mielenkiintoisen lisän kaikkien aiheesta kirjoitettujen kirjojen joukkoon. :)

Heli S. kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Olin myös todella näiden tv-sarjojen perään silloin kun ne tulivat, (onko siitä jo todella 10 vuotta!) Voi olla että olen kirjat joskus lukenutkin, mutta saattaa aueta vähän eri tavalla 13- ja 23-vuotiaana :)

t:"Anni Mustosella" blogiisi päätynyt ja lukijaksi jäänyt

Heli S. kirjoitti...

Niin siis "Enni Mustosella" Menee Annit ja Ennit sekaisin :)

Susa P. kirjoitti...

Sara, kiva kun muitakin faneja löytyy:) Kirjat on tosiaan mielenkiintoisia ja tuovat kivan lisän muiden samasta aiheesta kirjoitettujen kirjojen joukkoon.

Heli S., tervetuloa! Suosittelen kyllä lukemaan nämä kirjat. Toivottvasti löysit Mustosesta mitä tulit etsimään:D

Heli S. kirjoitti...

Luin Järjen- ja tunteen-tarinoita-sarjan ja tykästyin siihen, itseasiassa kuuntelin kaksi ensimmäistä osaa, enkä ollut aiemmin Mustoseen törmännytkään. Googlettelin sitten lisätietoa ja tänne päädyin, eli löysin mitä hain ;)

Mustosen loput kirjat vaikuttaisi vain olevan samanlaisia kuin sarjan vika osa, jossa elettiin nykyaikaa, enkä siitä niin pitänyt, vaikka olihan sekin aika ihanan kevyttä :)

Susa P. kirjoitti...

Heli S., minäkään en oikein tykännyt tuosta Parittomat-kirjasta, oli ihan tyhmää että sarja hyppäsi yhtäkkiä nykyaikaan. Jos Mustonen kiinnostaa, suosittelen sinulle Koskivuori-sarjaa, joka liikkuu vuosissa 1917-1969 ja on vähän samanlainen kuin Järjen ja tunteen tarinoita. Toinen tutustumisen arvoinen kirja on Mustosen uusin kirja Lapinvuokko, joka on kolmiosaisen sarjan eka osa ja kertoo sota-ajasta.