Nataschan tarina on varmasti kaikille tuttu, kyseessähän on itävaltalainen nainen, joka siepattiin koulumatkalla 1998. Sieppaushetkellä Natascha oli vain 10-vuotias. Wolfgang Priklopil -niminen mies piti häntä vankina asunnossaan elokuuhun 2006 asti, jolloin Natascha pääsi pakenemaan. Pakopäivänä Priklopil heittäytyi junan alle. Kirjassa Natascha kertoo lapsuudestaan ennen sieppausta, elämästä Priklopin vankina sekä paostaan. Pettymyksekseni Nataschan nykyelämästä ei kerrota, mutta kaiketi hänellä menee nykyisin hyvin.
Jos suunnittelet lukevasi kirjan mehevien paljastusten toivossa, vedät vesiperän, sillä kirjassa ei ole mitään uutta, vaan kaikki asiat on käsitelty julkisuudessa jo monet kerrat. Sieppaaja piti Nataschaa vankina pienessä kopperossa talonsa alakerrassa ja pahoinpiteli tätä. Pahoinpitely oli sekä fyysistä hakkaamista, nälässä ja pimeydessä pitämistä sekä henkistä, jolloin Priklopil uskotteli Nataschalle, että hänen perheensä on iloinen päästyään tytöstä eroon. Välillä Priklopil kuitenkin osoitti myös "inhimillisiä" tunteita, kuten hankkiessaan Nataschalle telkkarin ja kannettavan cd-soittimen sekä lukemalla pienelle tytölle iltasadun. Pahoinpitelykohtaukset olivat minusta kamalaa luettavaa, ne tavallaan pilasivat lukukokemusta. Eläydyin aika voimakkaasti Nataschan tilanteeseen, koska olemme samanikäisiä ja mietin koko ajan, miten olisin itse selvinnyt tuosta vankeusajasta, enkä varmaan olisi selvinnytkään. Nataschalla oli kuitenkin vahva luottamus siihen, että jonain päivänä hän on vapaa. Lukiessa tuli jopa välillä tunne, että sieppaajakin toivoi sitä, että kaikki olisi ohi.
Tällaista kirjaa on hyvin vaikea arvioida. Sisältönsä puolesta tämä ei ehkä ollut kovin kiinnostava, koska kuten jo alussa mainitsin, kaikki on luettu lehdistä jo aikoja sitten. Yhden ihmisen selviytymistarinana tämä oli kiinnostava ja toivoa antava - kaikesta voi selviytyä. Kirjallisesti teos oli myös onnistunut, sillä se oli selkeä ja helppolukuinen.
3/5
8 kommenttia:
Mukava kuulla sun mietteitäsi tästä, koska olen pariin otteeseen vilkuillut tätä kirjakaupassa heräävällä mielenkiinnolla. Ehkä joskus, jos se kävelee kirjastossa vastaan.
Janninna, kyllä tähän kannattaa tutustua, jos saat tämän jostain käsiisi.
Mulla on tämä kirjaston jonossa odottelemassa, kiva kuulla ettei ihan mahdottomasta teoksesta ole kyse, vaikka itsekin mietin tuota rahastus-aspektia.
Samaa olen minäkin miettinyt, että tarjoaako kirja todellakin jotain uutta tapauksesta vai onko kuitenkin kyseessä enemmänkin rahastus jo tutulla asialla.
En taida pitää mitään kiirettä tämän etsimisessä esim. kirjastosta, mutta lukenen varmaan joskus kun kohdalle sattuu.
Susa ja Norkku, ei tämä tosiaan mikään "pakko lukea heti" -kirja ole, mutta ei myöskään mikään toivoton tapaus. Eli ihan uteliaisuudesta kannattaa lukea:)
Muistan vieläkin päivän jolloin kuulin tästä tapauksesta. -Olin silloin ala-asteella! Ei voisi mitenkään uskoa, että siitä on jo niin kauan. Nimi jäi jotenkin mieleeni ja nyt kirjan nähdessäni heräsi kyllä mielenkiinto lukea kirja.
Luin kirjan uteliaisuudesta. Jonkin verran uutta tietoa sain, sillä en muistanu, että sieppaaja päästi Nataschan käymään talon puolella ja vei tätä välillä jopa asioille.
Olin ite 16, kun Natascha vapautu.
Muistan sillon ihmetelleeni suuresti kuinka Natascha pysty tuntemaan sääliä sieppaajansa kohtaan ja oli pahoillaan tämän kuolemasta. Kirjan luettuani ymmärrän sen nyt.
Itekin olisin halunnu lukea Nataschan nykyisestä elämästä ja siitä miten hän nykyään voi. Mutta ehkä hän ei halua enää ruotia nykyistäkin elämäänsä julkisuudessa.
Hei Ipu! Kiva kun kerroit lukukokemuksestasi! Olet varmaan oikeassa siinä, ettei Natascha enää halua olla julkisuudessa mutta olisi silti kiva tietää miten hän selvisi tuosta koettelemuksesta.
Lähetä kommentti