sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Päivä 29 – Kirja, jota kaikki vihasivat mutta minä pidin
Tämä on tosi vaikea kysymys, koska tuskin on mitään sellaista kirjaa, josta minä yksin olisin pitänyt. Toinen juttu on se, että eihän kaikkien edes tarvitse pitää samoista kirjoista, yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta jne. Nämä pari kirjaa taitavat kuitenkin olla sellaisia, joiden kohdalla minä tykkääjänä olen jäänyt vähemmistöön:
Aaro Hellaakosken runokokoelma Jääpeili oli meillä joskus aikanaan tenttivaatimuksissa ja kaikki opiskelukaverit tuskittelivat tätä kirjaa; heidän mielestään tämä oli outo ja tylsä. Minä olin ihan ihmeissäni, koska minä tykkäsin tästä kokoelmasta kovasti: kerrankin sellaisia runoja, joiden päälle minä ymmärrän ja joita vielä lukee mielellään. Kokoelmaan kuuluu runo "Dolce far niente", joka on yksi lempirunoista: siinä sanotaan yhdessä kohdassa, että "autojen tassut katua kynsivät" ja minusta tämä on mielettömän hienosti sanottu.
Henna Helmi Heinosen tänä vuonna ilmestynyt esikoisteos Veljen vaimo on tainnut kerätä enemmän negatiivisia arvioita, mutta minä pidin kirjasta ihan oikeasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ahh! jääpeili pitäsikin kaivaa jostian esiin, kiitos muistutuksesta. HHH-parka (!?) on saanut osakseen paljon parjausta, mikä osittain lienee suomalaista kateutta. Ei ole hyvä nostaa itseään esiin. Luin kirjailijan blogin kautta saamani kirjan ihan mielelläni, ei se mitään suurta kirjallisuutta mielestäni ole, mutta ihan kelpo esikoinen. Hieman enemmän olisi kustantaja voinut panostaa editointiin ja kenties vielä yksi kirjoituskierros olisi ollut paikallaan. Kova julkisuuskohina taisi kiirehtiä julkaisua liikaa?
Pahuksen panovirheet! Jääpeili pitäisi jostain ;)
Ihan kuin minä olisin kirjoittanut Jääpeilistä! Kerrankin minäkin ymmärsin ja pidin runoudesta, joka ei nyt kuitenkaan käsittääkseni ole mitään "puupalikkarunoutta" :) Ja minäkin pidän Dolce far nientestä!
Kirsi, minäkin olen ajatellut lukea Jääpeilin joskus uudestaan, saa nähdä vieläkö se kiinnostaa. Minäkin ajattelin, että HHH-parjauksessa kyse on vain kateudesta. Mietin myös, että eikö morkkaajat tajua, että kyseessä on viihdekirja, siitä ei alun perinkään ollut tarkoitus tehdä uutta Finlandia-voittajaa. Sarjassaan se on siis hyvä kirja.
Amma, muistelinkin että sinäkin taisit pitää tästä:)
Lähetä kommentti