Tämänkin päivän kysymykseen laitan kaksi vastausta, kun on niin vaikea päättää, kumpaa vihaan enemmän. Ensimmäiseksi mieleen tullut on Danielle Steelin kirja Siskokset, jota aloitin lukea joskus viime syksynä. En päässyt kirjaa eteenpäin kuin satakunta sivua, kun päätin, ettei tämä tosiaan ole mun juttuni. Aloin lukea tätä kirjaa oikeastaan ihan uteliaisuudesta, sillä luin Steelejä jonkin verran joskus 12-vuotiaana, kun aloin siirtyä aikuisten kirjoihin. Halusin kokeilla, miltä Steelit tuntuivat nyt eikä tunne ollut kovin hyvä.
Kirjassa ärsytti kirjailijan tyyli kuvata henkilönsä epäuskottavan täydelliseksi ja hehkuttaa melkein joka aukeamalla sitä, miten sisarukset rakastivat toisiaan ja äitiään (isästä tuntui varmaan tosi kivalta jäädä ulkopuoliseksi) ja miten tytöt ovat tulleet äitiinsä kainaloihin ulottuvien säärtensä vuoksi. Tuo säärihehkutus jaksoi ensin naurattaa, sitten kyllästyttää ja lopulta raivostuttaa. Muutenkin kirjan kieli oli uskomattoman ärsyttävää, liekö vika sitten suomentajan vai alkuperäisen tekstin. Ei enää siis Steeliä minulle.
Toinen ärsyttävä kirja on Jane Greenin Netti@deitti, jonka kummallisesta naiskuvasta murisen täällä.
2 kommenttia:
Itse en ole yhtään Danielle Steelin kirjaa lukenut. Nuorena luin kyllä Harlekiini-sarjan kirjoja. Moni varmaan tietää ne pokkarit?
Ne sopivat siihen ikään ehkä, mutta sama juttu niissä eli naiset olivat aina ällistyttävän kauniita eivätkä yleensä "itse tienneet sitä". Tuo kuvauksesi tästä Steelin kirjasta toi heti mieleeni ne.
Minäkin muistan lukeneeni jonkun Harlekiinin ja silloin kiinnitin huomiota just siihen huvittavaan piirteeseen, jossa tyrmäävän kaunis nainen ei muka tiedosta kauneuttaan:)
Lähetä kommentti