torstai 26. toukokuuta 2011

Päivä 26 – Kirja, joka muutti mielipidettäni jostakin

En ole mikään runoihminen: minulla oli pitkään käsitys, että runot ovat vaikeita, tylsiä tai muuten vaan hölmöjä. Ennen kaikkea sellaisia, että normaalijärjellä varustettu ihminen ei niitä mitenkään voi ymmärtää. En tiedä mistä tämä vastenmielisyys runoja kohtaan kumpuaa, ehkä siitä, että tutustuin runoihin vasta lukiossa ja silloin oli aikamoinen sokki alkaa analysoida runoja, kun ei niihin aiemmin ollut tutustunut. Vasta opiskeluaikoina kiinnostuin runoista, kun luin tenttiä varten tämän kuvassa olevan Katri Valan esikoisrunokokoelman Kaukainen puutarha. Yllättäen runot olivatkin hyviä, niitä oli mukava lukea ja ennen kaikkea ne eivät olleetkaan enää mitään salatiedettä, vaan avautuivat yllättävän helposti. Luen vieläkin aivan liian vähän runoja, mutta Kaukainen puutarha muutti ajatukseni runoista paljon positiivisempaan suuntaan.

7 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Arno Kotro saattaa olla myös sellainen runoilija, joka kolahtaa helposti. Oletko lukenut?

Kyllä runoihin pätee sama kuin proosaankin: toisista tykkää, toisista ei sitten millään. Minulla on itselläni vielä lisäksi kausia, jolloin luen mielelläni runoja ja toisinaan en jaksa vaikka mitä loistavuuksia tuotaisiin nenän eteen.

Laura kirjoitti...

Voi, sama juttu ennakkoluulojen kanssa runojen suhteen. Runoanalyysien tekoa olen aina inhonnut ;--( Mutta olen kuitenkin ajatellut tutustuvani johonkin kehuttuun runokokoelmaan, tämä voisi olla se! En nimittäin halua vain arpoa jotain kirjaston hyllystä, koska jos se onkin huono ja vaikeasti avautuva, arvata saattaa, että unohdan runokokeiluni siihen.

Heli S. kirjoitti...

Kiitän taas osuvasta vinkistä! :) en nyt varsinaisesti vastenmielisyyttä tunne runoja kohtaan, mutta en vain voi uskoa, että niistä voisi saada jotain, muutakin kuin kivan lisän onnittelukorttiin... Että ehkä tämän voisi etsiä kirjastosta seuraavalla kerralla ja mahdollisesti muuttaa mielipidettään :) Tänään tarttui mukaan Kun taivas repeää, koska kaikki 42 kirjaa Mustosta oli lainassa, paitsi pari osaa Järjen ja tunteen tarinoita.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Mä en laita oppilaitani sen takia tekemään runoanalyyseja..että sitten runot eivät maistu. Mutta suosittelen sulle kyllä myös Sylvia Plathia...ne iski muhun heti kerralla. Vaikka aina olen pitänyt enemmän proosasta kuin runosta noin niin kuin lukijana :)

Leena Lumi kirjoitti...

Katri Vala on loistava runoilija. Lisäksi suosittelen Mirkka Rekolaa, Edith Södergrania, Sylvia Plathia, Pablo Nerudaa, Arno Kotroa, Heli Slungaa...

Runo on tunnetila. Sitä ei voi arvostella.

Erja kirjoitti...

Minäkin ihastuin Katri Valaan lukiolaisena, vai olisiko ollut jo yläasteella. Äiti osti minulle Kootut runot ja kauan osasin runon Kukkiva maa ulkoa. Nyt ei muistu enää mieleen kuin pätkiä..."Onhan kukittu kerta"

Susa P. kirjoitti...

Laura ja Heli, suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, koska nämä runot ovat helppoja ja hauskoja.

Heli, toivotan sulle hyviä lukuhetkiä Kun taivas repeää -kirjan parissa:) Toivottavasti ne Mustosetkin joskus tärppää!

Kiitos Paula, Helmi-Maaria ja Leena runosuosituksista! Kotroon olen suunnitellutkin tarttuvani jossain vaiheessa, ehkä tänä kesänä on sen aika. Plath kuulostaa myös kiinnostavalta.

Erja, Kukkiva maa on yksi minun suosikeistani: vähän koominen kaikessa hehkutuksessaan mutta ihanan elinvoimainen!