 |
| Kuva: Iltalehti |
Tämä kysymys oli jo helpompi, sillä Leena Lehtolaisen luoma rikospoliisi Mari Kallio on ollut suosikkini useita vuosia. Maria Kalliossa viehättää tavallisuus ja realistisuus: hän ei ole mikään superpoliisi, joka selvittää rikokset tuosta vaan ja palaa sitten viettämään tyyntä perhe-elämää, vaan nainen, joka kulkee tukka hassallaan ja potee huonoa omatuntoa työkiireistä ja siitä, ettei kämppä ole viimeisen päälle kuosissa. Rikospoliisin ja punkkarin yhdistelmä ei myöskään ole ihan tavallinen ja se juuri tekee Mariasta kiinnostavan. Parhaimmillaan Maria on mielestäni sarjan keskiosissa (Kuolemanspiraali, Tuulen puolella, Ennen lähtöä, Veren vimma), sillä siinä on jaksaa ottaa kipakasti kantaa epäoikeudenmukaisuuksiin, mutta uusimmassa Maria Kalliossa (Minne tytöt kadonneet) huomasin Mariassa pelottavaa vaisuutta. Tiedä sitten johtuuko se sitten keski-ikäisyydestä.
Jaksan muuten vieläkin olla tyrmistynyt siitä, miten Minna Haapkylä esitti Maria Kalliota maikkarin Rikospoliisi Maria Kallio -sarjassa. Hän ei vaan mitenkään muistuta Maria Kalliota, ainakaan sitä kuvaa, jonka olen kirjojen perusteella Kalliosta saanut.
2 kommenttia:
Hei
Meillä on tämä sama suosikkihahmo. :) Siinä edellisessä Maria Kallio-kirjassa hänellä oli se ammatillinen identiteetti-kriisi ja se oli minusta ihan järkkyä, kun Maria ei halunnut olla enää poliisi! Onneksi tässä viimeisimmässä hän oli päässyt sen vaiheen yli, vaikka on tosiaan vaisumpi...
Hei Sara!
Katselinkin jo silloin sun vastauksista, että tässä kohdassa ollaan samoilla linjoilla:) Ammattikriisi oli tosiaan järkyttävä, toivotaan nyt että Maria pysyy tällä uralla:)
Lähetä kommentti