Valitsin joululukemiseksi läjän tuttuja, moneen kertaan luettuja ja hyväksi havaittuja kirjoja ja niiden joukossa oli tietysti useampi Enni Mustosen kirja. Enni Mustosen hieman vanhempaan tuotantoon kuuluva Kukkia Piretille on siinä mielessä erikoisempi kirja, että se sijoittuu osittain tositapahtumiin.
Piret on vajaa kolmekymppinen virolainen nainen, joka yhdessä äitinsä kanssa viljelee kolhoosilla puutarhaa. Eletään kiivaita aikoja ennen Viron itsenäistymistä, ja koko maa on mullin mallin. Piretiä onnistaa, kun hän saa harjoittelupaikan Suomesta eräältä puutarhalta. Piret matkustaa Aholan puutarhalle toiveita täynnä, mutta totuus on vähän muuta kuin mihin Piret on varautunut. Kestää jonkin aikaa ennen kuin Piretille selviää, miksi perheen yllä leijuu kummallinen surun varjo. Aholan perheen äiti on nimittäin kuollut ja isäntä on helisemässä puutarhan ja neljän pienen lapsen kanssa. Piret tuntee surua perhettä kohtaan ja haluaa auttaa heitä kaikin tavoin. Samalla uhkaavat kuitenkin valua hukkaan suunnitelmat omasta puutarhasta kotona Viljandissa.
Kiva lukea Enni Mustoselta vaihteeksi jotain muutakin kuin historiallisia kirjoja. Tykkään tästä kirjasta, koska tämä on niin arkinen ja viihdyttävä, mutta kumminkin tässä on muutakin kuin pelkkää hömppää, kun kuvataan Piretin elämää Virossa. Kirjassa ei kuvata lainkaan Piretin sopeutimisvaikeuksia tai suomalaisten suhtautumista häneen, se puoli tulee enemmän esille Piretin serkun, Maretin, kautta, joka on naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Mutta ei aina tarvitse niin kovin vakavaa ollakaan, ja hömppäkirjana tämä oli ihan mahtava. Kukkia Piretille oli juuri sellainen kirja, jonka pystyi ahmimaan mitään miettimättä. Täydellinen joulukirja siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti