Kuten kirjan nimikin jo kertoo, tässä on asetelmana vanhempi nainen ja nuorempi mies. Nimi on kyllä vähän harhaanjohtava, koska tässä ei juurikaan käsitelty suurta ikäeroa, vaan naisen seksuaalista turhautumista ja siitä johtuvia syrjähyppyjä. Sänkykumppanin iällä ei kyllä mun nähdekseni ollut mitään merkitystä, tilalla voisi olla kuka tahansa kykenevä mies. Malla on keski-ikäinen Tena-Leidi, joka on menestyvä ja kaiketi ihan onnellinen lapsettomassa avioliitossaan, jossa tosin ei ole seksiä. Ja sitä Malla hakee muualta. Pelkkää Mallan seksiseikkailua tämä kirja ei ollut, vaan välillä palattiin Mallan lapsuuteen, mukaviin leikkeihin naapurin mustalaistyttö-Orvokin kanssa. Tosin lapsuudesta on löytyvinään motiivi Mallan käytökselle.
Mä en jotenkin osannut oikein samaistua Mallaan, varmaan juuri siksi, että minua eivät kuumat aallot öisin valvota. Ei tässä kirjassa oikein kukaan muukaan henkilö kiinnostanut tai tuntunut läheiseltä. Mallan paras ystävätär Riitta oli ehkä mieleenpainuvin, hän aiheutti minussa ensin huvittuneisuutta ja sitten surua. Riitta on uskovainen nainen, joka on menossa pahimman luokan narsistin kanssa. Tätä Riitta ei tajua, vaan komentaa Malla-kaasoaan kuin mikäkin bridezilla (taas tämmöinen inhottava trendisana). Vaikka henkilöt tai aihekaan eivät suuremmin kolahda, kirjassa vaan joku pakottaa lukemaan enemmän ja enemmän. Björkillä on taito tuoda henkilöt ja tapahtumat lähelle lukijaa, aluksi vähän vierastin tätä ja meinasin jo lopettaa lukemisen kesken, kun sain vähän turhan paljon tietoa Mallan alapään tuoksusta.
Kirja oli kyllä hyvä ja voin suositella sitä luettavaksi. Enemmän kuitenkin tykkäsin Posliinista, mutta kyllä Puumaankin kannattaa tutustua. Björkin kunniaksi on vielä luettava sekin, että hän ei tässä kirjassa sorru samaan kuin monissa muissa pettämiskirjoissa tehdään, että loppu olisi täynnä itsesäälistä valitusta, mikä voi tosin ei-niin-tyypillisestä loppuratkaisustakin.
Puuma on ollut esillä monissa blogeissa, mutta kannattaa kurkata esim. Hannan ja Jorin arviot.
