Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bazar. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bazar. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kaunis sydän

 Noran ja Alician myötä Cecilia Samartinista tuli uusi suosikkikirjailijani. Hänen ensimmäiseksi suomennettu romaaninsa Senor Peregrino oli minulla jo kesken, mutta uusin kirja Kaunis sydän vaikutti Peregrinoa kiinnostavammalta, joten Peregrino sai väistyä tämän tieltä.

Cecilia Samartinin uusimmassa romaanissa Kaunis sydän liikutaan aiemmista kirjoista tutuksi tulleissa ympäristöissä: Etelä-Amerikassa, tällä kertaa El Salvadorissa, sekä Yhdysvalloissa. Kirjan päähenkilö on El Salvadorista sodan vuoksi pakoon lähtenyt ja viimein Kaliforniaan päätynyt Ana. Kirjassa liikutaan kolmessa eri ajassa: Anan lapsuudessa El Salvadorissa, varhaisissa Kalifornian vuosissa jolloin Ana työskenteli rikkaan perheen lapsenhoitajana sekä nykyisyydessä, jolloin Ana valvoo öitä kuolemansairaan rakastettunsa vierellä ja muistelee elämäänsä. Kaikkein eniten kirjassa kerrotaan tapahtumista amerikkalaisen perheen luona, jonne Ana päätyy luostarista. Perheessä ei ole kaikki kohdallaan ja varsinkin perheen rouvalla vanhemmuus ja monet muutkin asiat ovat pahasti hakusessa. Kovia kokenut Ana onnistuu kuitenkin voittamaan lasten rakkauden ja tuomaan perheeseen sellaista iloa ja valoa, jota perhe ei ole muuten kokenut.

On vaikea sanoa kummastako kirjasta pidän enemmän: Kauniista sydämestä vai Norasta ja Aliciasta. Vaikka molemmat kirjat kuvaavatkin Etelä-Amerikasta lähteneiden ja kovia kokeneiden naisten elämää uudessa maassa, ovat kirjat aika erilaisia. Minusta Kaunis sydän vaikuttaa paljon enemmän aikuiskirjalta kuin Nora ja Alicia, sillä tässä päähenkilö on vanhempi. Kauniin sydämen tarina oli jälleen kerran omaa luokkaansa, sillä se oli toisaalta julma kuvaus sodasta ja lapsuuden loppumisesta, toisaalta myös hyvin toiveikas, sillä siinä ei sorruttu turhia märehtimään kurjuutta. Tässä on myös Samartinin kirjojen paras puoli, positiivisuus. Kauniin sydämen henkilöt olivat kiinnostavia, varsinkin Anan palveluspaikan rouva oli hurjan kiinnostava henkilö, jolla tuntuu olevan pasmat hukassa ja vaikeuksia rakastaa lapsiaan. Samartinin psykoterapeutin ammatista on varmasti hyötyä, kun hän luonut kiinnostavia henkilöhahmoja.

Kaunis sydän on yksi parhaimmista kirjoista ja kiinnostavimmista selviytymistarinoista, joita olen lukenut. Sujuvaa ja tapahtumarikasta, elävää tekstiä oli ilo lukea. Tämä kirja vain vahvistaa Samartinin paikkaa suosikkikirjailijoideni joukossa.

4½ / 5
Alkup. nimi: Vigil
Suom. Tiina Sjlevgren
Bazar 2012
400 sivua.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Nora & Alicia

Tutkiskelin äsken paperista lukupäiväkirjaani ja huomasin, että Cecilia Samartinin ihana Nora & Alicia on jäänyt kokonaan postaamatta! Aikamoinen moka, kun ottaa huomioon sen, että kyseinen kirja on ehdolla koko kirjavuoteni parhaimmaksi kirjaksi.

Nora ja Alicia ovat varakkaan suvun nuoret tytöt, jotka elävät Havannassa 1950-luvun Kuubassa. Noran ja Alician päivät ovat huoletonta päivän paistetta, oleilua rannalla  ja opiskelua nunnien koulussa. Sen päivän jälkeen, kun Fidel Castro astuu valtaan, mikään ei ole ennallaan. Tulee sisällissota, jonka seurauksena monet perheet, joukossa Noran perhe, pakenevat Yhdysvaltoihin. Alicia jää Kuubaan, mutta välimatkasta huolimatta nuoret naiset pitävät tiiviisti yhteyttä. Vuodet kuluvat, Nora on kotiutunut Yhdysvaltoihin, mutta siitä huolimatta mieli palaa vielä takaisin Kuuban lämpöön, valkoisille hiekkarannoille Alician luo. Kirja jakautuu kolmeen osaan: Kuubaan, Yhdysvaltoihin ja Havannaan.

Joskus on vaikea perustella sitä, miksi pitää jostain kirjasta - se vain on niin hyvä ettei sanotuksi saa. Nora ja Alicia on juuri sellainen teos. Minulle kirja oli täydellinen lukukokemus. Se oli hyvin kirjoitettu, sisällöltään kiinnostava ja kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia. Lukiessa tuli tunnelma, kuin olisin kävellyt Havannan aurinkoisilla ja lämpimillä kaduilla, niin aidosti Samartin kuvaa ympäristöä. Erityisesti tykkäsin kirjan valoisasta tunnelmasta, sillä vaikka siinä käsiteltiinkin synkkiä asioita, kuten sotaa ja kurjuutta, tarina ei missään vaiheessa mennyt kurjuudella mässäämiseksi. Lainasin kirjan alun perin siksi, että Kuuba tapahtumapaikkana oli kiinnostava; tiedot Castron aikaisesta Kuubasta perustuvat lähinnä koulun historiantunteihin, joten oli kiva lukea Kuubasta lisää. Cecilia Samartinista tuli tämän kirjan myötä yksi suosikkikirjailijoistani ja onneksi pääsen tutustumaan hänen tuotantoonsa pian lisää, sillä hyllyssäni odottaa Senor Peregrino ja keväällä Bazar julkaisee myös uuden Samartinin.

4½/5
Alkup. nimi: Broken Paradise ja Ghost Heart.
Suom. Tiina Sjelvgren.
Bazar 2011.
390 sivua.