maanantai 2. toukokuuta 2011

Hovimäki-kirjat


Luin pitkästä aikaa yhden ikisuosikeistani, nimittäin Hovimäki-sarjan. Kirjat perustuvat kakkosella vuosina 1999-2003 esitettyyn historialliseen draamasarjaan, jonka neljä tuotantokautta sijoittuvat vuosiin 1798-1907. Hovimäki kertoo Lindhofin aatelissuvun ja Sepän torpan vaiheista ja tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Hovimäen kartano Hirvikosken pitäjässä.

Kirjoja on ilmestynyt kaikkiaan kuusi: Ruotsin vallan iltarusko, Keisarin auringon alla, Heräämisen aika, Oolannin sodasta sortovuosiin, Päin nousevan Suomen rantaa ja Ei muuta kunniaa. Kirjat näyttävät monia sellaisia tapahtumia, joita tv-sarjassa ei näy, ja esimerkiksi kirjojen Heräämisen aika ja Ei muuta kunniaa tapahtumia ei näy tv-sarjassa ollenkaan. Ei muuta kunniaa kirja päättyy vuoteen 1940, mutta kirjan epilogissa eletään vuotta 1999 ja kuullaan vielä Hovimäkeläisten vaiheista. Hovimäen tekijäkaarti on vakuuttava, sillä siihen kuuluvat mm. Carl ja Anna-Lisa Mesterton, jotka tekivät suosittua Metsolat-sarjaa sekä Kirsti Manninen, joka tunnetaan myös Enni Mustosena.

Sarjan tapahtumat saavat alkunsa, kun rutiköyhä luutnantti Magnus Lindhof perii Hovimäen kartanon. Kartano on retuperällä, mutta yhdessä vaimonsa Johannan kanssa he saavat kartanon kukoistamaan. Apunaan heillä on myös sepän perhe, jonka torppa on kartanon mailla. Vuosien saatossa Hovimäestä tulee kukoistava kartano, jonka seinien sisällä nauretaan ja itketään, eletään ja kuollaan. Hovimäen kartanossa kasvaa myös ihmisiä taiteen ja politiikan saralle, ja Hovimäkeläiset ovatkin mukana monessa hankkeessa, kuten Suomen sodassa, ensimmäisessä oopperassa ja suurlakossa. Vuosien saatossa Hovimäeltä lähdetään myös ulkomaille, Pietariin ja Pariisiin asti. Vuosikymmenien ja -satojen kuluessa torpan ja kartanon väki myös liittyy tiukasti yhteen paitsi avioliittojen kautta, myös aina silloin kun Hovimäkeä kohtaa sota tai muu kurjuus.

Tykkään tästä sarjasta historiallisuuden takia ja kaikki historialliset faktat on kivasti nidottu tarinan sisään. Veljeni jaksaa vähän ämpyillä siitä, miten epäuskottavaa on, että kaikki historialliset faktat on sijoitettu yhteen tarinaan niin, että aina kun jotain historiallisesti merkittävää tapahtuvaa, ovat Hovimäkeläiset sattumalta paikalla. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä vaan se on pelkästään kiehtovaa ja jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Ainoa mikä sarjassa ärsyttää, on henkilöiden ikien epätarkkuus. Varsinkin sarjan loppuosissa henkilöt ovat mukana kirjasta toiseen, vaikka kaiken järjen mukaan heidän pitäisi olla jo lähemmäs yhdeksänkymppisiä tai vanhempiakin. Tämä on kuitenkin vain pieni kauneusvirhe, sillä muuten sarja on kokonaisuutena onnistunut: juoni kulkee mukavasti, mukana on toimintaa ja romantiikka ja henkilöt ovat mielenkiintoisia. Suosittelen tutustumaan. 

5/5

8 kommenttia:

Morre kirjoitti...

Kiitos muistutuksesta. Mulla on tämä sarja kokonaan hyllyssä, mutta en ole saanut aikaseksi lukea niitä...

Susa P. kirjoitti...

Hei Morre!

Kipin kapin lukemaan, tämä on niin hyvä:)

Amma kirjoitti...

Olen lukenut muutaman näistä ja muistaakseni tykkäsin. Pidän sarjasta todella paljon, vaikka monet historioitsijat sitä aikoinaan moittivatkin epäuskottavuudesta. Minusta sarja ja kirjat ovat hyviä esimerkkejä lähihistorian viihteellistämisestä onnistuneella tavalla.

Kuutar kirjoitti...

Minulta löytyy myös tämä sarja hyllystä ja olen lukenut kaikki kirjat ainakin kertaalleen. Itseäni ei haitanneet pienet epäuskottavuudet vaan tarina vei mukanaan.

Susa P. kirjoitti...

Amma, samaa mieltä tuosta historian viihteellistämisestä. Tämä varmasti vetoaa moniin sellaisiin lukijoihin, jotka kavahtavat tavallisia historian kirjoja.

Kuutar, kirjat tosiaan vievät mukanansa. Olisipa kiva tietää, että mitä epäuskottavuuksia tästä (ikien lisäksi) muka löytyy.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva huomata, etten ole ainoa Hovimäestä tykkäävä. Luen ne melkein joka kesä, tänä kesänä on mennyt neljä kirjaa, jotka ovat omassa hyllyssäni, ja nyt pitäisi löytää kaksi viimeisintä. Minusta näissä kirjoissa on hyvää myös kieli: käytetään sellaisia puhuttelumuotoja ja sanoja, joita ei enää käytetä, mutta joilla saadaan elävyyttä ja todenmukaisuutta tapahtumiin. Kirsti Manninen on myös erinomainen työn kuvaaja, hän kertoo, miten joku työ tehdään. Minusta tämä kertoo siitä, että hän on syvällisesti perehtynyt asioihin, sillä työn tekemistä ei voi kuvata, ellei todella tiedä, miten sitä hommaa tehdään. Esim. Kaari Utrion kirjoista on paljon vaikeampaa löytää työn kuvaamista, vaikka pidän kyllä hänenkin tavastaan elävöittää historiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Tuli tuossa mieleen tätä lukiessani. Oletko nähnyt joskus sarjan kokonaan? Piditkö enemmän kirjoista vai sarjasta ? Voisin nyt kesän kunniaksi aloittaa sarjan. Pidän paljon historiallisista kirjoista ja toivottavasti näistäkin löytyy uusia suosikkeja : ))

Anonyymi kirjoitti...

Ihana ja uskottava sarja, joskin iät heittelevät sekä nimet, esim. Sofia Ingberg onkin myöhemmin Sofie ;) Toki ymmärrettävää kun on niin paljon mukana kuljetettavaa ja henkilöitä :) Olen tehnyt Hovimäestä yhteisövisan Älypäähän, käykäähän tutustumassa ja kommentoimassa :)