Kuuleeko kukaan?

Nyt on havaittavissa pientä turnausväsymystä Chick lit -lukupiirin kirjojen kohdalla. Tykkää lukea näitä kirjoja, mutta ajatus, että tietty kirja pitää lukea tiettyyn päivään mennessä ei oikein houkuta. Olen enemmän fiilislukija, joka lukee sitä mitä milloinkin sattuu huvittamaan, eikä aikataulut siitä syystä oikein houkuta. Yleensä näiden lukupiirikirjojen kohdalla käy vielä niin, että illalla sänkyyn kaatuessaan muistaa  "ai niin, pitipäs lukea vielä päivän lukupiiriannos" ja sitten silmät ristissä yrittää kahlata muutaman sivun. Aikatauluongelmien vuoksi en ole, harmi vaan, päässyt lukupiirin tapaamisiin enää aikoihin, mutta helmikuun kirjan, Marian Keyesin Kuuleeko kukaan? halusin ehdottomasti lukea, kirja kun on lojunut mun hyllyssä iät ja ajat.

Tykkään Keyesin tuotannosta eniten sieltä vanhemmasta päästä, ja aiemmin Walshin perheestä kertovat kirjat ovat olleet hyviä. Kuuleeko kukaan? -kirjan päähenkilö on Walshin sisarusparven toiseksi nuorin tyttö, Anna. Tämän jälkeen ilman omaa kirjaa onkin enää kuopus Helen. Anna on palannut pahoin loukkaantuneena vanhempiensa luokse Dubliniin, mutta hänen ainoa ajatuksensa on palata takaisin New Yorkiin, jossa ovat Annan työ, ystävät sekä hänen miehensä Aidan, joka tosin on tehnyt ikävän katoamistempun. Lisäksi Aidanin elämästä paljastuu järisyttävä yllätys. Tästä käynnistyy Annan elämässä tapahtumasarja, jonka jälkeen kaikki muuttuu.

Kirja ei ollut juonellisesti mikään mestariteos, sillä se ei jotenkin pitänyt ottessaan. Kirjassa on vajaa 500 sivua ja puolivälissä tuntui siltä, että kaikki on nähty eikä lukeminen enää jaksanut kiinnostaa. Aika pliisu siis verrattuna Keyesin muihin kirjoihin. Tässäkin kirjassa parasta oli Walshin irlantilainen perhe, joka kuvataan koomisen rahvaanomaisena. Annan pikkusisar Helen on perustanut etsivätoimiston, mutta hänen salapoliisihommiaan kuvataan aika niukasti. Harmi sinänsä, sillä ne olivat mielenkiintoisimpia tapahtumia tässä kirjassa. Kerronnassa ihan suunnattomasti ärsytti se, että sinne tänne oli ripoteltu Annan ja perheen välisiä sähköpostiviestejä, jotka eivät oikein hyvin sopineet tarinaan. Ei kai kaikesta tarvitse vääntää Gossip Girl -mukaelmia?

Ei siis Keyesiä parhaimmasta päästä. Paljon suositeltavampia kirjoja ovat Sushia vasta-alkajille ja Walsihin perheen esikoisesta kertova Naura, Claire, Naura.  

Tuiki tuiki tähtönen

Marian Keyesin uusin kirja Tuiki tuiki tähtönen kertoo erikoisista ihmisistä, jotka asuvat Dublinin Star Streetillä, Yrjöjen aikaisessa punatiilisessä kerrostalossa jossa on sininen ovi ja banaaninmuotoinen kolkutin.

Ullakkohuoneistossa viettää juuri 40-vuotisjuhliaan ihastuttava levy-yhtiössä työskentelevä Katie, hänen alapuolellaan asustaa ainakin 116-vuotias Jemima aasia muistuttavan koiransa kanssa. Heidän alakerrassaan majailee kummallinen kolmikko: kaksi salskeaa puolalaista nuorta miestä ja pieni, kikkarapäinen irlantilaisneito, joka pitää heitä tiukasti ohjaksissa. Ja katutasossa syövät keksejä sohvalla kovin rakastuneet Matt ja Maeve.

Tilanne näyttää oikein mukavalta, mutta joku leijailee huoneistosta toiseen, ja tämä joku on päättänyt panna tuulemaan. Pian Tähtikadun talon seinät pullistelevat ennennäkemättömistä määristä rakkautta, ystävyyttä ja tragediaa.

Aluksi minusta oli outoa, että tämä omituinen vieras toimi osan aikaa kertojana. Oudoksi tilanteen teki se, etten tiennyt, kuka tuo vieras oli. Kun se lopussa selvisi, olin edelleen hämmentynyt, vaikka idea olikin tosi herttainen. Kaiken kaikkiaan kirja oli parhainta Keyesiä pitkiin aikoihin, vaikkei yltänytkään suosikkieni joukkoon. Hyvän tästä kirjasta teki mielenkiintoiset henkilöt, hupaisa taksikuski-Lydia sekä pariskunta Matt & Maeve, joiden väleissä aavistelin alusta alkaen olevan jotain mätää.

Hurmaava mies

Uutinen hurmuripoliitikko Paddy de Courcyn kihlauksesta kohahduttaa koko maata, mutta neljälle naiselle se on erityisen merkityksellinen.

Stylisti Lolalla on toden totta syytä olla kiinnostunut siitä, kenet Paddy nai, sillä vaikka hän on tämän tyttöystävä, Lola ei ole tuleva morsian. Murheenmurtama Lola pakenee Dublinista pieneen rannikkokylään toipumaan. Lomaidylli kuitenkin rikkoutuu, kun paikalle päristelee helikopterillaan piinkova toimittaja Grace. Hän on päättänyt kirjoittaa paljastusjutun de Courcystä ja uskoo, että Lolalla on hallussa tarinan ainekset. Marniella, Gracen kaksoisisarella, voisi myös olla Paddysta paljon kerrottavaa. Paluu menneisyyteen uhkaisi kuitenkin romuttaa Marnien huolella rakentaman täydellisen elämän kulissit. Entäpä tuleva rouva de Courcy, Alicia? Hän on odottanut tätä hetkeä kauan ja päättänyt ryhtyä täydelliseksi poliitikon vaimoksi. Mutta tunteeko Alicia todellisen, kamalan hurmaavan Paddy de Courcyn?

Näin kerrotaan Marian Keyesin Hurmaavan miehen takakannessa. Hurmaava mies on samanlaista kevyttä hömppää kuin Keyesin aiemmatkin romaanit, mutta viihteellisten ainesten sekaan on tällä kertaa upotettu myös vakavampia kertomuksia alkoholismista, parisuhdeväkivallasta ja sairaasta vallanhimosta toista ihmistä kohtaan. Olen aina miettinyt, miksi naiset pysyttelevät kimpassa sadististen ja väkivaltaisten miesten kanssa ja Hurmaava mies tarjoaa kysymykseeni yhden vastauksen. Ihmisen ulkokuoresta ei todellakaan voi tietää, mitä sisällä liikkuu.

Hyvä kirja, joskaan ei mahdu Marian Keyesin parhaimpien kirjojen joukkoon.